keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Amazonia: Big Five Amazonian tapaan

Yö Cumacebassa sujui miellyttävästi ja vastoin odotuksia hoatsinit eivät mellastaneet, sen sijaan pihan kultaperäkasikit aloittivat mellastuksensa heti aamusta. Kasikit ovat kolonialaji ja ne rakentavat taidokkaita, riippuvia koripesiä ja käyvät sitten loppuajan äänekkäitä reviiritaisteluita toistensa kanssa.
Heti aamiaisen jälkeen löysimme vaatimattoman näköisen valkonokkaorneeron várzeasta. Metsikkö oli tiheää rutakkoa ja kuitenkin siellä piti kulkea hiipien, ettei orneero pelästy. Menimme väljemmille vesille etsimään haamunäpsijää, joka kuitenkin vaikeni nopeasti, niin etten minä sitä kuullut. Vaikeni varmasti siksi, että venäläisten ryhmä saapui juuri sinne. Tällä reissulla oli säästytty turreryhmiltä, mutta nyt ei ollut onni. Kuljimme juoluajärven rantaa ja se oli täysin lootusmaisten kasvien peittämä. Joku minua huomattavasti kevyempi voisi kävellä lehdeltä lehdelle koko järven poikki.
Hoatsin
Jostain syystä hoatsinit tykkäävät piikkisten palmujen tiheiköistä ja tällaisia tiheikköjä tuntuu olevan juuri tällaisten juoluajärvien rantamilla.

Linnusto hiljeni ja latvustossa pörräsi tappajamehiläisten parvi. Keksin, että minulla on oma "big five" ja siihen kuuluvat cracked.comin viisi kammottavinta hyönteistä. Luotimuurahaisia olin tavannut koko reissun ajan kävelemässä pitkin poikin metsiä, sotilasmuurahaisia löytyi Explornapon muuraretkillä ja nyt minulla oli tappajamehiläinen. Andeilla oli sitten moskiittoja, jotka olivat paikallisen kiiliäisen saastuttamia, kiiliäisen, joka käyttää moskiittoja viemään muniaan elävän ihmisen nahan alle, jolloin tästä tulee ruokaa sen kasvaville toukille, jotka aikoinaan kaivautuvat ihosta esille. Viides kammotus on herhiläinen, joka elää Japanissa. Peru siis on koti 80% maailman kauheimmista hyönteisistä. Ihminen on viisi miljoonaa vuotta elänyt Afrikan big fiven keskellä ja selvinnyt. Tappajamehiläisten keskellä ihminen on elänyt noin 60 vuotta. Ryhmän opas oli joutunut olemaan toukan isäntänä ja hän sitten sai napattua sen toukan, kun se tuli ihosta läpi. Hän sanoi, että se on "lähin, mitä mies ikinä pääsee synnyttämistä". Hänellä oli kummallisia isällisiä, vai pitäisikö sanoa äidillisiä tunteita toukkaa kohtaan ja hän sitten säilöi sen spriihin purkkiin.

Tappajamehiläisistä selvinneenä minun tarkkaavaisuuteni herpaantui ja astuin kastuneen ja siksi liukkaan juuren päälle ja olisin mennyt ympäri, mutta sain napattua kädellä kiinni ja juuri tietysti palmusta, joka oli täynnä piikkejä. Minun käteni muistutti sen jälkeen neulatyynyä paitsi että se vuosi verta ja jouduin palaamaan Cumacebaan lutaamaan sitä spriillä ja paikkailemaan laastareilla.

Kultaperäkasikit ja pesät

Iltapäivällä parantelin haavaani loikoilemalla Cumaceban riippumatossa samalla kun kantajat kantoivat meidän matkatavaramme veneeseen. Sanoin perulaiselle oppaalle, että jos nuo muuttaisivat Eurooppaan tekemään yhtä ahkerasti töitä, niin kenelläkään eurooppalaisella ei olisi töitä. Hän sanoi, että miehet olivat tottuneet ilmastoon ja että mielummin hän asuu Amazoniassa kuin Punossa, missä on metri lunta ja korkeus kolme kilometriä meren pinnasta. Myöntelin sitten siihen, että joo, lumeen ei totu ikinä.

Iquitosiin päästyä he kantoivat laukut vielä helvetilliset portaat ylös.
Sanat eivät riitä kuvaamaan paluuta Iquitosiin. Minä rämpyttelin valoja vessassa, koska oli taas niin kiva, kun on sähköä, eikä tahdo millään uskoa, että valo tulee nappia painamalla. Ilmastointi teki hotellista melkein arktisen. Vaihdoin päälleni lähes kuivat vaatteet täysin märkien sijasta. Miten kivaa olikaan olla kuiva ja puhdas! Tuntui samalta kuin USA:n jälkeen tottuminen siihen, että ihmiset valittavat, jos lämpötila kotona on 18-20 astetta, kun taas USA:ssa se oli ollut 5-40 astetta. Jos minulla olisi tapana rukoilla illalla, liittäisin kuivat vaatteet, sähkön ja huoneenlämmön ruokouksiini.

Iquitos, ihanainen!

Hoatsineja piikkipalmuissa

Piikkipalmu. Tällaiseen iskin käteni ja sain komeat arvet, jotka eivät valitettavasti jääneet elinikäisiksi kunniamerkeiksi
Lähdimme vielä hotellista nopealle pyrähdykselle veneellä rio Nanaylle. Rio Nanayn satamassa oli kauppakojuja, jossa myytiin kaikkea mahdollista ruokatarviketta (video). Toisin kuin toisella puolella kaupunkia, rantatöyrästä ei ollut lainkaan, vaan tori oli suoraan vesirajassa. Menimme yhteen veneistä ja lähdimme joelle. Sen jälkeen rupesi satamaan. Muistan lapsena, maantieteen kartastossa oli kaksi paikkaa esimerkkinä isolla, Iquitos ja Cherrapunji ja molemmat samasta syystä: sataa paljon. Nyt vettä tuli kaatamalla. Nämä ovat niitä pilviä, mitä minä katselin jo lentokoneesta mantereelle saapuessani, jotka ulottuvat yli peninkulman korkeuteen ja jonka pohja laahaa maata lähellä ja kun ne rupeavat satamaan, niin sieltä tulee vettä koko sen peninkulman matkalta. Brittiläisen Guyanan ja Surinamen kohdalla näin kuinka murtuvien aaltojen hopeavyö reunusti kultaisia hiekkarantoja Moskiittorannikolla ja sitten nämä pilvet rupesivat satamaan koko kymmenen kilometrin voimalla pilaten aurinkoisen rantapäivän kahdessa valtiossa.

Olemme  siis veneessä Nanaylla, rankkasade, ei näe mitään, ei kuule mitään. Sitten vettä rupeaa tulemaan sisälle. Itse asiassa, sitä tihkuu läpi laitojen. Vene siis vuotaa ja jos vene vuotaa tarpeeksi, niin me olemme piraijojen ja piikkirauskujen ja kaimaanien kanssa silmätysten. Koska satoi kaatamalla, niin perämoottori ei käynnistynyt. Eräs briteistä sitten kysyi, onko meillä hätäraketteja. Se sai minut ja Yvonin ulvomaan naurusta. Jos vene ei ole edes vedenpitävä, miten siihen olisi huomioitu ottaa hätäraketteja mukaan. No, lopulta sitten moottori käynnistyi ja pääsimme pois, mutta jos olisimme uponneet, niin olisimme menneet sitten kaimaanien kitaan nauraen.

Amazon Bistro
Illalla söimme vielä Amazon Bistrossa, joka oli belgialainen ravintola. Afroperulainen belgialainen. En osaa sanoa muuta kuin että siellä oli hyvät mässyt ja pullo Chimayta maksoi 40 dollaria. Se on melkein kymmenkertainen hinta kuin kotoisessa Alkossamme. Kuten tavallista, pehmeä vuode kutsui minua syleilyynsä ja lähdin palloilemaan pimeässä Iquitosissa. Sade oli jo aikaa sitten loppunut. Vastaan tuleva mies räpelsi minulle housujensa etumusta kulkiessani Jiron Putumayoa hotellille. Illalla kuului vielä töllöttimen ääntä naapurihuoneesta. Sähkön mukanaan tuoma kirous, mutta ei auta, kiire nukahtaa, aamulla aikainen herääminen, taas.







37 kommenttia:

  1. Tappajamehiläisiä, eih. Ei olisi mun paikka. Ja joo, tottahan se on, että tietty määrä mukavuuksia on kiva olla olemassa, kun niihin on päässyt tottumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tappajamehiläisiä on kolmella mantereella ja ne ovat aivan erityisesti leviämässä Pohjois-Amerikkaan, joten aika iso sektori jää maapalloa näkemättä, jos ei suostu elämään niiden ympäröimänä.

      Poista
  2. Hyi hiivatti, mitä hyönteisiä ja vielä useampaa lajia!
    Ja tosiaan, kotimainen kaatosade tuntuu pikkujutulta, kun on kokenut ehdan rankkasateen :D

    VastaaPoista
  3. Jessus sentään, oli Chimaylla hintaa. Toihan vetää jo vertoja Norjan 25 € oluihin. No ei ole koskaan vielä kunnon olut arvoonsa noussut, mihin Chimaynkin tuotanto kuuluu.

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva big five. :D Hyönteiset on mun mielestä vastenmielisiä ja pelottavia, vaikka toki niitäkin (ainakin joitain niistä) ekosysteemissä tarvitaan, Mutta kun ne on niin pieniä, ja kokoonsa nähden monesti äärettömän vaarallisia.

    VastaaPoista
  5. Hih, ihana asenne tuosta veneen uppoamisesta :D Mutta parempihan se on tosiaan mennä nauraen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ja Yvon naurettiin koko reissun ajan kaikelle absurdille. Ehkä se johtuu väsymyksestä. Toisaalta, kerran olin USA:ssa serpentiinitiellä, joka kallistui rotkoa kohti ja sitten sillä jyrkänteen puolella oli vähän valunut soraa tielle, joten auto kallistui vielä enemmän sinne rotkoon päin ja vielä heilui ja silloin nauroin kanssa ihan vatsani pohjasta.

      Poista
  6. Uuh noita kammottavia hyönteisiä. Ja kuulosti muutenkin sellaiselta reissulta, että mukavuuksia tosiaan osaa sen jälkeen arvoistaa taas ihan eri tavalla :D

    VastaaPoista
  7. Hauska tuo oman big fiven nimeäminen. Mä olen lähdössä toukokuussa Peruun. Pitääkin googletella enemmän sen ötököistä, että tietää varautua. En sinänsä kammoa Suomen perusötököitä, mutta siellä suunnalla meno taitaa olla vähän toista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei paljon kannata googletella etukäteen, minä tein niin ja olin kauhusta jäykkänä. Muistaa vain, että läpsii hengiltä kaikki moskiitot ja on välittämättä muista. Niin, paitsi muurahaisista.

      Poista
  8. Hyiiii!!!! Hirveitä ötököitä! Pahimmista painajaisista. Aika jännittäviä kokemuksia, en oo kyllä ihan varma uskaltaisinko tuonne lähteä :) Ja miuta varoiteltiin Australian ötököistä kun tänne aikoinaan lähdin... Eihän ne ole mitään noihin verrattuna!

    VastaaPoista
  9. Hyi helkkari kaikkia ötököitä, hrrr... Kai niillä joku merkitys on ekosysteemissä, mutta ihan sama, ovat silti ällöttäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa esimerkiksi sikäläiset murkut syövät sikäläisiä käärmeitä, mikä olis hyvä juttu, sillä minä mielummin siedän muurahaisia kuin käärmeitä. Plantaaseillahan ekosysteemi on häiriintynyt ja saattaa olla ylenmäärin käärmeitä.

      Poista
  10. Kamalia ötököitä ja tappajamehiläisiä. Menee ihan extreme-matkailusta. Ötököitä vielä siedän, mutta nuo herhiläiset... ei kiitti! Aikamoinen reissu sulla!

    VastaaPoista
  11. Hui ötökkäkammoiselle tuo olisi todellinen kauhun paikka. Mutta silti olisi kutkuttavaa ajatella nukkua yö viidakossa!

    VastaaPoista
  12. Mun tavoite voisi sitten olla pysyä mahdollisimman kaukana hyönteisten big fivestä :D En sanoisi että pelkään ötököitä, mutta en mä niistä pidäkkään. Aikamoinen reissu tappajamehiläisten ja piikkipalmujen keskellä!

    VastaaPoista
  13. Hyi että noita kiiliäisiä! Kun olin Malesiassa opiskelemassa, menimme vaihtariporukalla Langkawin saarelle. Sen jälkeen ainakin puolenkymmentä toimi asuinpaikkana ihon alle menneille madoille: suurimmalla osalla madot olivat selässä, mutta yhdellä se luikerteli hitaasti ihon alla kämmenselässä. Ilmeisesti tulleet rantahiekasta, joten sen jälkeen olen yleensä ottanut matokuurin oltuani paljon rannalla Kaakkois-Aasiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt, että niitä on Kaakkois-Aasiassakin. Minä siedän mielummin vaikka tappajamehiläisiä kuin kiiliäisiä. Elävältä syödyksi tuleminen on kyllä niin kauhuscifiä..... Aasiassa on vielä tän big fiven viides eli sellainen frankenstein-kokoinen äkäinen ampiainen.

      Poista
  14. Ötökät eivät ole minunkaan lemppareita. Olin hiljattain Amazonilla Brasiliassa ja siellä ei ollut juurikaan mistään pörriäisistä kiusaa. No, eiköhän niitä sieltäkin jostain löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, esimerkiksi joella ötöjä ei ole, kun tuulee kuitenkin sen verran.

      Poista
  15. Tuosta valoa, lämpöä ja kuivat vaatteet tuli tähän liittymättömästi mieleen jotkut purjehdusreissut sadekeleillä. Satamaan ja saunaan ja suihkuun päästyä tuota kuivaa, lämmintä ja valoisaa osaa ainakin hetkellisesti kovasti arvostaa!

    VastaaPoista
  16. Olen muutaman kerran iskenyt kämmeneni kaktukseen. Toisella kerralla ei selvitty ihan nyppimisellä. Piikkejä kaivettiin ulos vielä kuukausien kuluttua. Ne katkesivat syvälle ihon sisään ja koteloituivat, ja työntyivät sitten yksitellen nahan läpi. Ei niin kamalan kivaa...

    VastaaPoista
  17. Sun eksoottisille kohteille ja kuvattaville tekisi oikeutta, mikäli kuvat olisivat blogissa isompina...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no mun kamerani tuhoutui tuolla reissulla, joten kuvat on vähän, mitä on. Olen netistä pöllinyt lisää kuvia blogiini.

      Poista
  18. Hauska huomio tuo työntekijöiden ahkeruus. Ei tuollapäin maailmaa katsella kelloja, pidetä 15 minuutin kahvitaukoja ja lähdetä kotiin kellon tullessa tasan neljä, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tietysti on hyvä että työntekijöistä pidetään länsimaissa huolta, mutta asenne työntekoon on ihan eri noilla suunnilla. Toivottavasti ei ollut kauhean kivulias tuo kokemus, kun tartuit palmuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan minullakin olisi tosi innostunut asenne työtä kohtaan, jos kotona olisi nälkäinen lapsikatras ruokittavana. En tunne Suomessakaan sellaista, että ei olisi innokas tekemään työtä tai vähintään metsästämään työtä, jos on lapsia.
      Mitä tulee noihin naarmuihin, niin enemmän pelkäsin tulehtumista kuin podin kipua.

      Poista
  19. Mielenkiintoinen Big Five :D. Hauskalta kuulostaa teidän seikkailutkin. On tuttu tunne tuo, kuinka upealta voikaan kuivat vaatteet / sähkö / lämpö / lämmin vesi tuntuakaan sen jälkeen kun on hetken aikaa reissannut alkeellisemmissa oloissa :D.

    VastaaPoista
  20. Tappajamehiläisiä, ötököitä, piikkipalmuja…. ja sitten vielä rankkasateita. Voi vitsi mitä seikkailuja sulla on siellä ollut. Taitaisin olla vähän liian hienohelma tonne :).

    VastaaPoista
  21. Heheh, itse kyllä lähtisin samaan vaikka kuinka olisi kaikkia kauheita otuksia ja mitälie vastassa :D Jotenkin sitä on oltava vähän uhkarohkea, jotta pääsee pois mukavuusalueeltaan - niinhän ne ikimuistoisimmat kokemukset syntyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin! "Comfort brings fear", lausui Riku Rantala, kerran. Sattumoisin hän oli silloin Amazonilla.

      Poista
  22. No huh huh, ei taida olla meikäläisen matkakohde.... Toivottavasti käsi on parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä arvet eivät jääneet pysyviksi. Mikäpä hienompaa kuin esitellä Amazonian arpia.

      Poista
  23. Hui vaikka meni kylmät väreet niin näitä juttuja kuitenkin tekee mieli lukea :D Luulen että tuleville viidakkoekskursioille varustaudun vähintään niillä iilimatosukilla! Ton matojutun jälkeen...eww:D

    VastaaPoista
  24. Apua tappajamehiläiset on kyllä melkonen turn offi haha :D

    VastaaPoista
  25. Huh eipä sopisi mulle tällaisen big fiven bongailu! Ja huono tuuri kun sattui olemaan piikkipalmu siinä lähimpänä, hyvä ettei jäänyt pysyvää vahinkoa. Kuulostaa aikamoiselta seikkailulta :)

    VastaaPoista
  26. Yäk, mä vihaan kaikkia mahdollisia ötiäisiä, myös amppareita ja mehiläisiä... Joten tuonne mua ei sais kirveelläkään.

    VastaaPoista
  27. Minulla on ihan järkyttävä mehiläisfobia joten tappajamehiläiset eivät todellakaan kuulosta hyvältä. Ei siis minun paikkani. :)

    VastaaPoista