keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Turku, kiva kaupunki

Minä en ole asunut Turussa ikinä, olen käynyt siellä vain turrena, mutta minusta Turku on kiva kaupunki. Minä en ymmärrä alkuunkaan, miksi Turkua moititaan. Itse asiassa, Turku on kivempi kuin Helsinki. Helsinkiläiset onnistuvat lähinnä vain ruuhkassa ja valittamisessa.

Föri, ilmainen lautta Aurajoen yli jalankulkijoille ja fillaristeille. Onnistuisiko se Helsingissä ikinä. Ei, koska Helsingissä ei ole Aurajokea eikä Helsingissä ole mikään ilmaista.
Jos Helsinki on kuin Moskova, on Turku kuin Pietari. Ilmainen yhteysalus jalankulkijoille on eurooppalaista. Helsinkiläinen karvalakkinen ähöttäminen on taas Novosibirskin maalaiskunnasta.

Kukkanen. Ettei menis liian hempeäksi, sitä osoittaa tykki. Suomalaisilla on pakkomielle armeijaa ja sotamuistomerkkejä kohtaan, vähän niin kuin venäläisillä.


Bussien minuuttinäytöt maaseudulle!

Helsingissä on näyttöjä joka paikassa siitä, kuinka monen minuutin päästä tulee bussi, ratikka, metro tai juna, mutta maallapa ei ole, ei ole edes juna-asemilla kaikilla näyttöä. Kun kunnassa ei ole montaa pysäkkiä, niin mikä vaiva olisi sellainen näyttö tehdä? Paljon turhempaankin on rahaa pistetty.
Kaikkein parhaimmassa skenaariossa eletään jonkinlaista 1950-lukua, jossa aikataulut on paperilapulla Matkahuollon ikkunassa.

Ymmärrän, että joillakin iskee tuhoamisvimma, jos aikataulu on pysäkkikatoksessa, tai siis, no, en ymmärrä.

Vehmaalla bussi valitsikin toisen reitin. Yritin liftata eteenpäin, mutta olisi pitänyt tietää jo aikaisemmista kokemuksistani, etten liftaamalla pääse minnekään. Onneksi taapersin oikealle pysäkille, ettei olisi tullut tunnin verran odotusta lisää.

Pyhärannassa bussi otti kyytiin jokaisen, joka vähän heilutteli tien varressa. Sitten, kun seisoin pysäkillä, niin bussikuski valitti minulle, että se on väärä pysäkki, olisi pitänyt odottaa edellisellä pysäkillä. Suuresta armeliaisuudesta hän kuitenkin otti minut kyytiin, seuraava bussi olisi tullut vasta iltapäivällä. Näyttötaulu olisi auttanut tässäkin tilanteessa.

Ei voi maksaakaan mahdottomia. Miksi minuutti Helsingissä merkitsee enemmän kuin monta tuntia maaseudulla.

Uusikaupunki on hidas kaupunki, mutta tajusin
 sen vasta lähdettyäni sieltä pois. 

Hidas kaupunki Uusikaupunki: torikahvilaa ei olla keritty avata vielä.


Vehmaan lahtarikirkko, vapaudenpatsaat ja epätasa-arvo hautausmaalla

                                                                                                 

Reissullani kiertelin Varsinais-Suomea ja Satakuntaa tyylillä (lähes) joka kunnassa ulos linja-autosta ja etsimään geokätköä. Tämä blogipostaus kertoo huomioista matkan varrelta. 
Vapaudenpatsaat on Hangossa ja Raumalla. Vuoden 1918 sota oli minusta Saksan pohjoinen rintama Venäjää vastaan, sikäli ahkerasti saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset siihen osallistuivat, että minusta on turha pitää sitä minään suomalaisten sisäisenä kamppailuna. Joka tapauksessa se sellaisena nähdään ja on erikoista, että sodan valkoinen osapuoli näillä patsailla hieroi omaa voittoaan vasten punaisten naamoja. En ole ehkä kiertänyt maailmaa tarpeeksi nähdäkseni sitä, että sisällissodan voittanut osapuoli käyttäytyy näin korskeasti. Tämä mittava muistolaatta taas on Vehmaan kirkon seinässä muistuttamassa siitä, että myös kirkko oli näihin veritekoihin osallinen. Pisteet kirkolle rehellisyydestä, kun on moisen laatan säilyttänyt, vaan ei ehkä viisaudesta. Epäilemättä myös suuri osa vapaudenpatsaista on joko hiljaa poistettu, tuhoutunut tai sammaloitunut omaan mitättömyyteensä, mutta ainakin Rauman ja Hangon vapaudenpatsaat ovat keskellä kaupunkia ja selvästi esillä. 
Omituinen into on näitä laattoja pystyttää kunnan puolesta sikälikin, ettei punainen valta kerinnyt koskaan edes tulla kunnolla pystytetyksi muissa kuin suurissa kaupungeissa. 

Yläneelle saavuin aamulla varhain. Bussi ei mennyt itse kylälle, vaan vajaan kilometrin päähän siitä. oli tunti aikaa seuraavaan bussiin ja sain päättää, mennäkö kylälle vaiko läheiselle hylätylle hautausmaalle. Oli hernerokkasumu eikä päivä ollut vielä edes kunnolla sarastanut. Menin hautausmaalle. Ristinummi oli kolkko hautausmaa: laho portti, kaatunut ja murtunut risti. Tänne haudattiin itsemurhan tehneet, kirkosta eronneet ja toisin uskovat. Niin sanottu "kunnon väki" sai hautapaikan kirkon vierestä. Kuolemassakaan ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia. 
Taidan tehdä hautaustestamentin, että minun tuhkani haudataan Ristinummelle. Se oli kyllä aidosti kylmäävä paikka. Eniten kuitenkin häiritsi se, että kirkko erotteli näin sumeilematta vuohet ja lampaat. 

Sivistynyt kirkko taitaakin olla pelkkää pintakuorrutusta. Kun vähän historiaa tonkii, niin sieltä löytyy kansanmurhan ihannointia ja ihmisvihaa. 


Kirkko on onnistunut luomaan nahkansa täydellisesti, vai onko kysymys vain ajan seuraamisesta. Onko vanhurskasten polku kirkastunut kirkastumistaan keskipäivään asti, niin kuin Paimion kirkossa oleva laatta kertoo, vai onko sivistynyt, moderni kirkko pelkkää teatteria. Sitä en ole jäänyt odottamaan, vaan olen eronnut kirkosta jo ajat sitten. 

Reittini Porista Paimioon