Reissullani kiertelin Varsinais-Suomea ja Satakuntaa tyylillä (lähes) joka kunnassa ulos linja-autosta ja etsimään geokätköä. Tämä blogipostaus kertoo huomioista matkan varrelta.
Vapaudenpatsaat on Hangossa ja Raumalla. Vuoden 1918 sota oli minusta Saksan pohjoinen rintama Venäjää vastaan, sikäli ahkerasti saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset siihen osallistuivat, että minusta on turha pitää sitä minään suomalaisten sisäisenä kamppailuna. Joka tapauksessa se sellaisena nähdään ja on erikoista, että sodan valkoinen osapuoli näillä patsailla hieroi omaa voittoaan vasten punaisten naamoja. En ole ehkä kiertänyt maailmaa tarpeeksi nähdäkseni sitä, että sisällissodan voittanut osapuoli käyttäytyy näin korskeasti. Tämä mittava muistolaatta taas on Vehmaan kirkon seinässä muistuttamassa siitä, että myös kirkko oli näihin veritekoihin osallinen. Pisteet kirkolle rehellisyydestä, kun on moisen laatan säilyttänyt, vaan ei ehkä viisaudesta. Epäilemättä myös suuri osa vapaudenpatsaista on joko hiljaa poistettu, tuhoutunut tai sammaloitunut omaan mitättömyyteensä, mutta ainakin Rauman ja Hangon vapaudenpatsaat ovat keskellä kaupunkia ja selvästi esillä.
Omituinen into on näitä laattoja pystyttää kunnan puolesta sikälikin, ettei punainen valta kerinnyt koskaan edes tulla kunnolla pystytetyksi muissa kuin suurissa kaupungeissa.
Yläneelle saavuin aamulla varhain. Bussi ei mennyt itse kylälle, vaan vajaan kilometrin päähän siitä. oli tunti aikaa seuraavaan bussiin ja sain päättää, mennäkö kylälle vaiko läheiselle hylätylle hautausmaalle. Oli hernerokkasumu eikä päivä ollut vielä edes kunnolla sarastanut. Menin hautausmaalle. Ristinummi oli kolkko hautausmaa: laho portti, kaatunut ja murtunut risti. Tänne haudattiin itsemurhan tehneet, kirkosta eronneet ja toisin uskovat. Niin sanottu "kunnon väki" sai hautapaikan kirkon vierestä. Kuolemassakaan ihmiset eivät olleet tasa-arvoisia.
Taidan tehdä hautaustestamentin, että minun tuhkani haudataan Ristinummelle. Se oli kyllä aidosti kylmäävä paikka. Eniten kuitenkin häiritsi se, että kirkko erotteli näin sumeilematta vuohet ja lampaat.
Sivistynyt kirkko taitaakin olla pelkkää pintakuorrutusta. Kun vähän historiaa tonkii, niin sieltä löytyy kansanmurhan ihannointia ja ihmisvihaa.
Kirkko on onnistunut luomaan nahkansa täydellisesti, vai onko kysymys vain ajan seuraamisesta. Onko vanhurskasten polku kirkastunut kirkastumistaan keskipäivään asti, niin kuin Paimion kirkossa oleva laatta kertoo, vai onko sivistynyt, moderni kirkko pelkkää teatteria. Sitä en ole jäänyt odottamaan, vaan olen eronnut kirkosta jo ajat sitten.
|
Reittini Porista Paimioon
|