Atacama: Pucusana

Oli aika jättää Iquitos. Matkalla lentokentälle huomasin, että Iquitosissa on suurehko sotilastukikohta. Viimeksi en ollut kiinnittänyt sellaiseen huomiota.
Kentällä jouduimme turvatarkastukseen huumeiden varalta. Sanoin Mattille, että minulla kävi tuuri, etteivät löytäneet minun spriipulloani. Lentoyhtiöt suhtautuvat nihkeästi spriin kuljettamiseen. Matt ihmetteli, että minä olin keksinyt ottaa sitä mukaan. Sanoin lutanneeni joka päivä haavani ja naarmuni spriillä. Hän sanoi, että se toimii myös punkkeja vastaan jälkihoitona. Kaikesta tästä huolimatta hän ei kuljettanut spriitä. Jännä, askeettinen tyyppi.

Lensimme LANin vuorolla Limaan eli käytännössä Callaoon. Ihmettelin, miten LANin eteläamerikkalaiset lentoemännät olivat aina kauniita. Toinen, mikä tuntui aika varmalta oli se, että rannikko oli pilvikerroksen peittämä. Callaossa sää oli harmaa. Harmaudesta huolimatta siellä ei sada "koskaan": Liman vuotuinen sademäärä on 6,4 milliä. Noin vertailun vuoksi, Helsingin sademäärä on sata kertaa suurempi. Amazonin jälkeen terveellistä kuivumista.

Lähdimme menemään rannikkoa etelään. Miraflores Limassa oli erittäin vaikuttava: toisella puolen tietä oli hiekkaranta ja valtameri ja toisella puolella jyrkänne ja jyrkänteen päällä kaupunki. Tällä pätkällä on kielto ajaa tsunamin aikaan, jos kenelle sattuisi sellainen tulemaan mieleen.

Mirafloresin ranta

Mirafloresin jälkeen Chorillosissa näkyi perunpaksujalkoja kipittelemässä tyhjällä tontilla. Paksujalkoja ei ole maailmassa kuin seitsemän lajia, yksi laji elelee Euroopassakin, mantereen eteläosissa. 

Chorillosin jälkeen maisemat muuttuivat erittäin kuiviksi kuumaisemiksi. Tuli taas sama tunne kuin kerran eteläisen tähtitaivaan nähdessäni Amazonilla, että en ole enää edes samalla planeetalla. Siihen maisemaan sopi kuin nakutettu tien vierellä sijainnut pyramidi. Pyramidin nimi on Pachacamac. Liman seudulla on useita pyramideja, joita kutsutaan nimellä "huaca". Pachacamac on vielä melkoisen iäkäs: yleensä inkarauniot ovat ajalta, jolloin jo Euroopassakin oli merkittävä kulttuuri. Vähentää pyramidin hohtoa se, että samaan aikaan kun eurooppalaiset rakentelevat katedraaleja ja tutkivat tähtitaivasta, inkat rakentavat pyramideja ja uhraavat ihmisiä. Pachacamac-kulttuuri vastasi Euroopassa myöhäistä antiikkia ja varhaista keskiaikaa. 

Saavumme idylliseen Pucusanaan. Pucusana on Liman keskiluokan ja ilmeisesti rikkaampienkin suosima rantakohde. Pucusanan keskellä on laguuni, johon virtaa luolan läpi vettä koskena valtamerestä. 

Pucusanan laguuniin virtaa vettä valtamerestä

Pucusanaa

Pucusanasta lähdimme merelle pienellä veneellä. Vaikka on tuuletonta, valtameren aallot ovat silti niin suuria, että soutuveneen kokoisessa paatissa on vaikea seistä. Ai, miksi seison, Siksi, että näkisin paremmin. Mustat inkatiirat lentelevät ympärillä. Niillä on pitkät, valkoiset viikset. Luulin kirjan kuvasta, että viikset on pelkkä värikuvio naamassa, mutta oikeasti niillä törrötti valkoiset sulat nokan tyvestä taaksepäin. Inkatiirojen lisäksi oli tuhansittain perunsuulia, perulaisia pelikaaneja ja useita guanomerimetsoja ja harmaamerimetsoja. Kuitenkin se syy, miksi olimme täällä oli perunpingviini. Kaksi pingviiniä oli lintuvuorella melkoisen letargisen oloisina, joskin niiden on täytynyt olla huomattavan pirteitä kun ovat jaksaneet kiivetä ylös kalliota. Perunpingviini on vaarantunut laji, eikä ollut lainkaan sanottua, että ne löytyisivät. Se oli myös minun eka pingviinini. Olisi aika turhauttavaa matkustaa eteläiselle pallonpuoliskolle ilman että näkee pingviinejä. Toisella puolella kalliota oli vielä tyrskykahlaajia. Olin missannut tyrskykahlaajat Pohjois-Amerikassa, joten olin tyytyväinen. Heitimme vielä kalaa pelikaaneille, jotka kauhoivat kaloja valtaviin nokkapusseihinsa. 

Jouduimme maihin. Olisin viihtynyt merellä pitempäänkin, mutta kello kävi. Syötyämme lähdimme Pucusanasta. Tien varrella oli rubiinityranni. 

Rubiinityranni

Rubiinityranni oli laji, jonka olin missannut Pohjois-Amerikassa. Sen levinneisyys ulottuu nippa-nappa Yhdysvaltoihin. Limassa on myös ruskea muoto, joka ei ole lainkaan yhtä näyttävä kuin kirkkaanpunainen. Onneksi näin säihkyvän kauniin punaisen muodon rubiinityrannin. 

Jatkoimme takaisin kohti Limaa Pantanos de Villaan hiekkarannalle. Siellä näkyi sadoittain saksinokkia, kaunotiiroja, harmaapäälokkeja, punaniibiksiä ja joitain talvehtivia kahlaajia. Niistä tuli minulle amerikansirri uutena lajina. Paikalla oli myös lukuisia sorsia. Sinisorsa ei esiinny Perussa, osa sorsista oli tuttu USA:sta, kuten kanelitavi, useimmat olivat uusia. Kalasääksi kierteli taivaalla, kolmas manner, jolla näen kalasääksen. 

Illaksi saavuimme hotelliin Mirafloresiin. Hotellissa on seinä, jonne vieraat voivat kirjoitella tervehdyksensä. Olipa siellä suomeksikin tervehdykset. 

Ruokailun jälkeen painuin nukkumaan miellyttävään hotellihuoneeseeni.