sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Puolialasti halki Suomen


Minä olen päättänyt osallistua laavuhaasteeseen eli 50 geokätköä, joiden nimessä on sana "laavu". Viides niistä sijaitsee Mäntsälän Kotojärvellä. Junalla siis Mäntsälän asemalle ja sitten kannan rinkkaa reilut kolme kilometriä kätkölle. Luonnollisesti nollapisteen ympärillä joutui vähän kyykkimään. "Skräps" sanoivat mun housuni ja repeytyivät pitkälti reisistä etumustaan saakka.
Minä en sitä jäänyt miettimään, koska pilvet olivat tummat. Kätkö löytyikin helposta paikasta ja sitten vain nopeasti laavulle, sillä pilvet olivat tummia ja rupesi jo satamaan. 





Illan tullen laavulle tuli kaksi nuorta karjua ja hempukka, mutta laavulla ei ollut kunnolla kuivaa puuta, niin ne eivät jääneet. Hempukka sai pitää neitsyytensä. Sinällään huolellisesti valittu paikka 15-vuotiailta, että on nätti luonnonympäristö ja nuotiokin oli tarkoitus tehdä. Toiselle karjulle oli varattu sipsipussi. Harvoin osoitetaan tuollaista huomaavaisuutta hempukan romanttisia tarpeita varten. Joka tapauksessa, minä pilasin heidän romanttiset suunnitelmansa ja hempukka piti neitsyytensä ja todennäköisesti dumppaa mukavan nuoren karjun ja meneekin kimppaan loppuelämäkseen hullun hakkaajan kanssa. Romanttinen karjunalku ei kestä pettymystä, vaan rupeaa ryyppäämään ja tekee myöhemmin laajennetun itsemurhan. 

Mun aikanani nuoret kokoontuivat ryyppäämään ja tappelemaan. Nykyajan nuoret kokoontuvat harrastamaan seksiä keskenään. Parempi näin.

No, sade taukosi ja minä sain sen verran puuta kasaan, että sain pienet tulet ja keiteltyä teetä ja käristettyä makkaraa. Muistin, että minulla oli hakaneuloja ja sain pöksyt jotenkin pidettyä kuosissa hakaneulojen avulla. Hakaneuloja pitää reissussa aina olla mukana. Toinen, mikä pitää olla aina mukana on varapöksyt tai hame. 



Nukuin sitten yön makkarissa hyvin. Havaitsin sellaisen ongelman, että en oo selällään nukkuja, vaan tuppaan menemään sykkyrälle makuupussin sisälle. Siinä on sellainen ongelma, että hengitän kosteuteni makuupussiin sisälle, enkä makuupussista ulos. 
Aamuneljältä tipit herättivät minut. Tipien lajit olivat käki, laulurastas, talitiainen, kurki, teeri, kaulushaikara, peippo, kirjosieppo. Kauempana oli sitten ainakin tiltaltti. 

Aamutoimien jälkeen liikenteeseen. Ei mitään tietoa, milloin juna tulee. No, ei tarvinnut odottaa kuin 40 minuuttia, niin tuli Z-juna. Minä ajattelin, että pääsisin vaihtamaan aamukahdeksan Turun junaan ja vielä kun menisin Helsingin päärautatieasemalle, niin minä pääsisin siihen ajoissa istumaankin. 
Luonnollisesti, mikä "alkaa hyvin, päättyy huonosti ja mikä alkaa huonosti, päättyy huonommin": ei ollut mitään aamukahdeksan junaa, vaan oli yhdeksän juna ja minulla 1½ tunnin odotus päärautatieasemalla, missä oli sen vasen siipi suljettu ja lipunmyynti kanssa. Minä jouduin istumaan Helsingin vilkkaimman rakennuksen pääovien edessä oleville penkeille törkeästi rikkinäisine housuineni, josta vilkkui pikkupöksyt alta. 



"Maailma kylässä" -festivaali alkoi vasta klo 11 ja siellä olisi tietysti hervottomasti porukkaa. Oli helluntai, eikä mikään vaatekauppa auki. Festivaaleilta saattaisin saada mukavan hameen mun kokoani, mutta ajatus, että tuhannet ihmiset näkevät mut periaatteessa pikkareissa ei ollut sen arvoista. 
Siispä yhdeksän junaan. Minulle tuli tietysti paikka lähellä veturia. Se tiesi sitä, että Karjaalla mun piti seilata koko junan läpi, että tulisin siihen vaunuun, joka olisi rappusten kohdalla. Minä sitten tein walk of shamen ja tietystikään kenelläkään ei ollut muuta tekemistä kuin katsoa mun repaleisia housujani. Tässä vaiheessa hakaneuloista yksi oli katkennut ja toinen ei selkeästikään pysynyt paikallaan. 

Vasta Hangon junassa saatoin rentoutua. Onneksi Hangossa ei ollut mitään festivaalia, eikä mitään, vaan kadut olivat tyhjiä, kuten aina. 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Syntymäpäivä, pakko päästä laavulle!

Minulla ei ole koskaan mitään suuria juhlia elämässä, kun elelen yksikseen, eikä ole mielekästä yksin juhlia mitään juhannuksia eikä jouluja, niin synttäreistä on tullut minulle vuoden tärkein juhla. Entinen kihlattuni oli suorittanut laavuhaasteen, eli käynyt 50 laavulla, joissa on geokätkö (ja tietysti löytänyt sen kätkön). Minä olin ihan hellbent sen suhteen, että mun täytyy käydä tekemässä sama. Juttu vain on niin, että exällä on auto, mutta minulla ei ole.
Valitsin lähteä Turkuun Kakskerran laavulle, koska syntymäpäivänäni uhkasi sataa ihan kunnolla. Alunperin olin ajatellut lähteä Kurjenrahkaan kansallispuistoon, mutta ei ole mitään järkeä mennä sinne rankkasateessa.
Aamulla heräsin neljältä ja oli vahvasti tunne, että ei pysty, ei kykene. Pakko kuitenkin oli lähteä liikenteeseen. Jossain Salon seutuvilla, kun exäkin oli onnitellut minua syntymäpäivänäni, alkoi tunnelma kohota.
Turun rautatieasemalla oli aikaa ja annoin lantin kerjäläiselle. Pysähdyin juttelemaan Jehovan todistajien kanssa ja kerroin heille olevani homoseksuaali. Se yleensä latistaa saarnamiesten innon. Keskustaan mentäessä kerjäläinen tuli kerjäämään vielä toistakin lanttia. Käskin hänen suksia vittuun, kun eurosta oli puhe ja minä olin hänelle sen antanut. Olisi pitänyt usuttaa hänet uskovaisten kimppuun, sillä Raamattu kehottaa jakamaan omaisuutensa köyhille.
Stockmann oli auki, joten odottelin bussia siellä ja katselin kalliita mekkoja. Minä olen aika varma, että ne ovat juuri sellaisia, joiden väri muuttuu.
Föli, eli Turun joukkoliikenne, oli tehnyt aivan tolkuttoman vaikeatulkintaisen aikataulun. Kakskertaan menee bussi 15, mutta sama bussi menee aika moneen paikkaan monenlaisia reittejä pitkin. Ne eivät pystyneet sitä hajottamaan kuitenkaan eri numeroille, vaan ne on kaikki 15.
Minulla kävi kuitenkin tuuri, sillä valitsin oikean bussin. Kun tulin Kakskertaan, niin laavulle menevällä tiellä oli hirveästi autoja. Sattumoisin siellä oli jokin suurtapahtuma. Kävi ilmi, että se oli suunnistustapahtuma. Ajattelin, että ehkä se loppuu, jos käyn siinä välissä läheisellä kirkolla. Siinä rinteessä oli kanssa kätkö ja kun menin sinne, siellä oli myös toinen kätköilijä, hänen nimimerkkinsä oli "lepaggoth". Löysin kätkön suunnilleen välittömästi ja minä ja lepaggoth lähdimme yhdessä kirkolle. Kirkko olikin nätti.

Kakskerran kirkko
Kätkö löytyi kirkolta myös välittömästi. Kun olin palaamassa, kirkolla oli hieman väkeä ja yksi nainen kysyi minulta, olenko minä "Kristiina". Tunsin välittömästi sääliä Kristiinaa kohtaan, kun hän on saanut minun ulkonäköni. 
Takaisin keskelle urheilutapahtumaa. Laavun edusta oli täynnä autoja ja virittelin tulia ja rupesin paistelemaan makkaraa. Hain tietysti laavun kätkön. Pikku hiljaa väki rupesi vähenemään ja saatoin ruveta viettämään synttäriä. Kaivoin esille pullon kuohujuomaa.


Kakskerran laavu

Nyt on aika juhlistaa synttäreitä
Siinä sitten istuessani keksin, että täältähän menee bussi ihan kohta poiskin ja kun nuotiokin oli hiipumassa, päätin lähteä kaupunkiin. Sitä paitsi, siellä on toisetkin laavut Kohmossa. Menin sitten kauppatorille. Minä olen aina Turussa käydessäni nähnyt, kuinka kaikki bussit aina menevät Kohmoon, mutta tietenkään kun itse on sinne menossa ei juuri satu menemään. Pääsin kuitenkin perille ja lyhyen kävelyn jälkeen olin laavun metsässä, jossa lauloi minulle vuoden ensimmäinen sirittäjä. Kätkö löytyi lyhyen haeskelun jälkeen, mutta laavut oli viety pois. Siellä oli jotenkin liejuista ja märkää. Kohmo näytti olevan rikkaitten asuma-alue ja hipsin sieltä pois, ennen kuin joku nipottaa jostain järjettömästä, kuten nurmikon poikki kävelemisestä. Pääsin vielä samalla lipulla pois. Tulin Kupittaan aseman lähelle. Huomasin, että minulla oli yksi kätkö siinä lähellä, joten menin sitten teollisuusrakennuksen luokse. Valitettavasti minun ja kätkön välissä oli aita, joten jouduin kiertelemään. Täällä oli hirveän sotkuista, mutta kätköpurkin sain käteeni kurottamalla ja käyttämällä oksaa työkaluna. Ei sen näin vaikeaa olisi pitänyt olla! Sen jälkeen kävelin pois aidan toista puolta. 

Saavuin sitten Kupittaan asemalle, jossa myös on kätkö ja kun sitä etsiskelin, kyttien partio tuli kohdalle kuumottamaan minua siitä, että olin muka kävellyt moottoritiellä. On pakko olla se Kristiina, joka on kävellyt moottoritiellä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun minua kuumotetaan siitä, että minä kävelen jossain. Se tuntuu olevan niiden prioriteetti, kuumottaa jalankulkijoita. No, päätin lähteä pois sieltä ja mennä asemalle odottamaan junaa. 

Tässä vaiheessa oli jo paljon tummia pilviä ja myöhemmin oli alkanut sataa ankarasti, mutta selvisin koko syntymäpäiväni aurinkoisessa säässä. Miltähän tämä Kristiina oikein näyttää?

perjantai 1. toukokuuta 2015

Osallistun 11 kysymyksen haasteeseen

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit blogiasi?

Luonto, seikkailu, kuumotus

2. Mikä on mieleenpainuvin blogiteksti, jonka olet lukenut?

Valtatie ykköstä Kaliforniassa Montereystä alas ja Palm Springsiin ja Joshua Treehen, kas kun olen ollut siellä itse, eikä se mennyt hyvin. Tuli, nimittäin, hämärä liian aikaisin.

3. Jos sinulla ei olisi matkablogia, niin olisiko joku muu blogi? Mikä? (mikäli tähän vastaa muu kuin matkabloggaaja, niin sovella kysymys itsellesi sopivaksi.)

Minulla on myös poliittinen blogi, mutta en oikein jaksa sitä kirjoittaa.

4. Mistä haluaisit herätä kesälomasi ensimmäisenä aamuna?

Laavulta.

5. Reppureissu vai jokin muu? Mikä?

Reppureissu, joskin ihan pakettimatkakin toimii sellaisiin paikkoihin, missä on paljon eksoottista eläimistöä nähtävänä, koska ei niitä itse opi kuitenkaan kaikkia tunnistamaan saati sitten löytämään.

6. Pelottavin lentomatka vai onko sellaista?

Lapsena, Suomesta Romaniaan halki ukkosmyrskyn. Lentokone joutui palaamaan takaisin.

7. Millaisia terveisiä lähettäisit 10vuotta nuoremmalle itsellesi?

Hankkiutua ajoissa lääkäriin ja ehkä myös sinne psykiatrisellekin puolelle?

8. Hulluinta mitä olet tehnyt päästäksesi matkalle?

Myynyt persettä kadulla.

9. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta Pohjanmaa?

Tulee mieleen laavut Seinäjoen ja Peräseinäjoen välillä.

10. Maisema, joka tekee vaikutuksen?

Monetkin maisemat, mutta yleensä niissä on vuoret jossain muodossa esillä. Kukkaniittyjen ja lumihuippuisten vuorten yhdistelmät ovat parhaita, mutta vaikea päättää, oliko se paras San Timoteo Canyon Roadilla Etelä-Kaliforniassa vaiko Lofooteilla Norjassa.

11. Mikä eläin kuvastaa sinua? Miksi?

Ankka. Ankka on spontaani ja kaakattaa muitten ankkojen kanssa, mutta lopulta kaikki ovat sulassa sovussa. OK, no, vähän näykitään pyrstöä. Ihmiset varmaan kohta rupeavat heittelemään pullanpaloja minua kohti.