Amazonia: Paluu Sucusarille

Seuraavana aamuna palasimme riippusilloille. Aamun kasteesta ne olivat erityisen liukkaat ja niljaiset. Näimme muun muassa tangaroita.

Lattanokkanappari

Lähdimme kävelemään Explornapoon ja sopivalla paikalla yritimme lattanokkanapparia atrapoimalla eli soittamalla sen ääntä. Vastaus oli aika järisyttävä, koska lintu tuli kohti kuin ohjus siivet päristen ja lensi juuri päittemme yli hiuksia hipoen. Sen jälkeen se palasi takaisin puuhunsa ja koko latvus tipahti maahan. Itse lintuhan ei kummalliselta näytä, mutta sillä oli kyllä luonnetta!

Maastossa etsimme erityisesti sotilasmuurahaisia. Yleensä ihmiset haluavat vältellä niitä, koska juuri sotilasmuurahainen on se, joka pystyy syömään vaikka kokonaisen hevosen raadon matkallaan ja sen sanotaan syövän kaiken muunkin, mikä sen eteen tulee. Siksi ei kannata astua sen polulle. Onneksi polku ei ole sen leveämpi kuin meikäläisten muurahaisten polku, joten sen yli voi helposti astua.
Sotilasmuurahaiset ajavat tietysti pakoon kaikki muut, mitkä suinkin karkuun pääsevät ja niitä sitten saalistaa linturyhmä, jonka nimi on muurat. Missään muualla niitä ei näekään kuin sotilasmuurahaisten yhteydessä. Muuria on monta lajia ja ne ovat useimmiten aika veikeän näköisiä. Isonokkamuura saatiin ääntelemään, mutta tiheässä viidakossa se ei suostunut tulemaan esille.

Isonokkamuura

Tulimme sitten Explornapoon ja vietin aikaa leväten tuolilla Explornapon terassilla. Tulipa yksi kärpänen istumaan kädelle ja minä tapoin sen, mutta se kerkisi pistää minua melko jyhkeästi. Oli kuin olisi iskenyt kätensä veitseen. Perulainen oppaamme sitten ihmetteli minun voivotteluani ja sanoin, että minua pisti tieteelle tuntematon kärpänen. Opas katsoi ja sanoi, että, joo tieteelle tuntematon.

Väliajalla oli mahdollisuus käydä Sucusarilla kalastamassa piraijoja. Minä taitoin kädestäni muutaman sormen pois näkyvistä ja sanoin, "kuka ottaa piraijan pois koukusta". Yvonin kanssa sitten naurettiin, että piraijan kalastajan tuntee siitä, ettei ole sormia jäljellä. No, ei meistä kukaan lähtenyt piraijakalaan, vaan siellä oli muuta porukkaa, jotka eivät olleet ilmeisesti ajatelleet asiaa niin pitkälle kuin miten piraija saadaan pois koukusta, niin ne menivät, mutta eivät ne olleet sitten saaneet yhtään. Ei pidä takertua tuollaisiin yksityiskohtiin, pitää vain lähteä ja sitten myöhemmin vasta kysellä.

Piraijaepisodi kuitenkin johti siihen, ettei tehnyt mieli huljutella sormia vedessä. En tosin tehnyt niin muutenkaan.

Kömpelö kartta alueesta

Explornapon huoneet ja moskiittoverkko. Toimii, jos nukut niin, ettet kosketa verkkoa koskaan. 

Lähdimme Sucusarille ja Napolle veneellä ja näimme sadan isoanin parven. Ilmeisesti oli menossa jonkinlainen Amazonian sisäinen muutto, jota ei olla tutkittu tyydyttävästi. Sellainen johtuu esimerkiksi siitä,että hedelmät kypsyvät eri aikaan eri puolilla Amazonia ja jotkut linnut muuttavat sen mukaan. Käen sukulaiset anit ovat tyypillisiä lintuja USA:sta etelään.

Isoani

Vastarannalla oli valtaisa kapokkipuu lukuisten köynnösten ja liaanien ympäröimänä. Kaukana oksistossa suomukaklattajat pitivät mekkalaa. Kaklattajien ääntä hiljaisella voi kuunnella täällä. Ennen kaikkea onnistuimme näkemään pikkukultapyrstön, jonka pesimäalue on suhteellisen pieni.

Pikkukultapyrstö

Menimme Sucusaria yläjuoksulle päin. Sucusarilla oli paljon paikallisia melomassa kanooteissaan. Lapset oppivat istumaan paikoillaan, kun kanootti on niin kiikkerä, että se kaatuu, jos siinä yhtään heiluu. 

Minä olen välttänyt antamasta niille mitään nimitystä, mutta niitä pidetään orejoneina eli härmäläisittäin isokorvaintiaaneina. Viimeisinkin perinteinen, korviaan venyttänyt isokorva on kuollut, joten en pidä sitä puhtaana heimona. Ylipäätään niin Perussa kuin Brasiliassakin intiaaneja on kohdeltu huonommin kuin mitään eläimiä vielä viime vuosisadalla, joten kulttuurista suuri osa on tuhoutunut jo silloin. 

Ohitimme niiden kylän mennessämme yläjuoksulle. Kylän nimi oli kirjoitettu oudoin kirjaimin, joten en tiedä, mikä se oli, mutta sen sijaan kylän kaikki lapset -ja niitä oli paljon- ryntäsivät meitä katsomaan. 

Kylän jälkeen Vantaanjoen, tämän alajuoksulla, levyinen Sucusari rupesi kapenemaan, eikä kanootteja enää näkynyt. Sääli sikäli, että Sucusari olisi ollut kulkuväylä hyvin pitkällekin viidakkoon. Pimenevässä illassa näimme vielä pihtipyrstökehrääjän.

Pihtipyrstökehrääjä

Arvelin, että ACTSin ulkohuussi olisi haissut, mutta nyt huomasin, että minun vaatteeni haisivat. Tarkemmin sanottuna, minun vaatteeni olivat homehtumassa minun päälleni. Kohta olin ollut kaksi viikkoa Amazoniassa ja kaikki vaatteet olivat koko ajan märkiä. 

Menin kuuraamaan itseäni Explornapon suihkuun. Suihku oli tietysti pimeä ja vesi oli kylmää. 

Explornapon suihku

Suihkusta tullessani kuulin melua ja ryntäsin sen suuntaan. Katossa oli kiinnittyneenä perhonen, Thysania agrippina. 

Thysania agrippina

Thysania agrippina on maailman suurin perhonen, siipiväliltään vastaa jotain pähkinähakkia. Ehkä suurin ötö, mihinkä olen koskaan törmännyt. Sellainen oli kiinnittyneenä suihkulle johtavan käytävän kattoon. Onneksi se ei tarjonnut kauhun hetkiä, kun olin suihkussa. 

Yöllä yritin saada nukuttua, vaikka pampanpöllönen huusi viereisen huoneen katossa.