Viidakossa pitäisi olla tosi köyhä maaperä, sen nyt opin jo koulussa maantiedon tunnilla ja siksi minua vähän ihmetytti, kun kuulin huonon maaperän viidakosta. Huonossakin on sävyjä ja tämä on huonosta huonompi. Ennakkotietona tiesin, että tämän metsän parhaiten erottaa muista siinä, että se on hiljainen. Sen lisäksi maasto on vielä vaikeampaa kuin muualla viidakossa ja tämä on vielä kaiken lisäksi tien varrella. Tien varrella ei oo hyvä, sehän tietää tietysti, että siellä on ihmisiä, eikä se ole villiä eikä kesytöntä. Minulla oli siis paljon ennakkoluuloja. Sitä paitsi, olin sairaana edelleen. Myös monen muun mielestä kvartsihiekkametsä on tosi tylsä, eikä se kiinnostanut tutkijoita ennen kuin sieltä ruvettiin löytämään sellaisia eläinlajeja, mitä muualla ei ole. Silloin sen kiinnostavuus hyppäsikin ihan huippuluokkaan.
Lähdimme liikkeelle bussilla, joka oli kuin amerikkalainen koulubussi ilman ikkunoita. Ikkunoiden tilalla oli luukut, jotka pistettiin kiinni, kun rupesi satamaan.
Menimme entiselle plantaasille. Miksi kukaan perustaisi plantaasin kvartsihiekkametsään. Plantaasi oli ainakin saanut aikaiseksi polkuja ja teitä alueelle ja ne kovaa vauhtia metsittyivät. Koska Allpahuayo-Mishana on kansallispuisto, plantaasin aluetta metsitetään uudelleen.
Totta puhuen minusta viidakko oli ihan yhtä äänekästä kuin muuallakin, mikä varmasti johtui siitä, että kvartsihiekkaa oli vain paikoitellen. Eläimiäkin näkyi tosi hyvin ja kvartsihiekassa oli kivempi tepsutella kuin ainaisessa liejussa. Alueen erikoisuuksista tarttui korvaan vain mishanannapsija. Mishanannapsijoita on vähän ja niistä tiedetään vähän.
Paikoitellen viidakko oli lyhytkasvuista risukkoa, joka salli päiväntasaajan auringon paistamisen musertavalla voimalla ihan niskaan asti, paikoitellen oli normaalia viidakkoa, jossa valo suodattui lehvästöjen läpi. Siinä olikin todella ihmettelemistä, koska näin ensimmäisen taivaansiipeni. Se lenteli valon ja varjon väliä ja kun se osui valokeilaan, niin se näkyi hohtavana välkkyvänä sinisenä valona. Se oli ihan uskomaton!
 |
| Herää kysymys, tarkkailemmeko me apinaa, vai tarkkaileeko apina meitä, vai tarkkaileeko apina meitä, apinoidakseen meitä, jotka tarkkailemme sitä. |
 |
| Viidakkoon |
 |
| Hullu bussi ilman ikkunoita (ja iskareita) |
 |
| Euchroma gigantea eli "giant metallic ceiba borer", mikä kertoo sen, mitä se tekee. |
 |
| Keltanokkanunna |
 |
| Kuningaskondori tähyili meitä latvustosta |
 |
| Nokinunna |
 |
| Nuolimyrkkysammakko |
Toinen päivän suuri erikoisuus oli nuolimyrkkysammakko. Keskustelimme, onko nuolimyrkky halvaannuttavaa vaiko tappavaa. Nuolimyrkkysammakoissa kuitenkin on eroja myrkyllisyydessä, eikä tuo ollut myrkyllisemmästä päästä.
Jälleen kerran olin ihan eksyksissä täällä, mutta sitten aivan yllättäen tupsahdimme tielle. Perulaiset aina tööttäävät, kun ohittavat jalankulkijan. Teiden varret ovat roskaisia, joten se oli varsinainen antiteesi sille luonnolle, mitä olin juuri kokenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti