Yöllä Amazonia on paljon enemmän. Typerästi nimetty pampapöllönen oli aloittanut
rullaavan huutonsa. Siitä oli tulossa retken tyypillisimpiä yöääniä. Venevajalla oli sammakko, jonka nimi englanniksi oli
giant gladiator frog. Yhden seurueesta piti koskea siihen, jolloin se laiskasti hyppäsi syrjään. Vaikea uskoa, että se oli sammakko eikä rupikonna. Sammakkojen kurnutus on tietysti kanssa tyypillinen ääni viidakon yössä.
Lähdimme Yanayaculle veneellä tähtikirkkaaseen yöhön. Uskomatonta, että mitään tähtikuvioita en pystynyt tunnistamaan, kun ne olivat eteläisen pallonpuoliskon tähtikuvioita. Ihan kuin olisimme siirtyneet tähtiportin kautta toiselle planeetalle toiseen aurinkokuntaan. Kun silmät tottuivat pimeään, niin joella näkyi myös kanooteilla liikkuvia paikallisia. Mitään valoja ei ollut missään, kun Yanayaculla ei ole sähköä. Moottorivene saattoi ajaa ne helposti kumoon. Veneessä oli kuitenkin valonheitin ja sillä pystyttiin tarkkailemaan joen eläimistöä.
 |
Harmaapökkelökehrääjä
|
Joella lenteli erilaisia kehrääjiä ja pökkelökehrääjiä. Rannoilla oli myös epätodellisen näköinen
ruuhinokka. Sen jälkeen sitten olikin ihana mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti