Hiljaista ja meluisaa

Hanko-Karjaa -junassa herää jälleen kysymys, onko julkiset palvelut varta vasten tehty niin vastenmielisiksi, että on pakko käyttää yksityisiä. Toinen kysymys, mikä siinä junassa herää on pitääkö olla kuuro, ettei tulisi hulluksi. Jatkuvia kuulutuksia, mikä tuo mieleen Pietarin metron ja "plonk"-ääni, joka on kuin hirvikivääri laukeaisi korvan juuressa. Sen lisäksi ovien sulkeutumisääni on kuin liitu kirskuisi taulua vasten. Se pysähtyy myös Santalassa, mikä hyödyttää lähinnä vain sienestäjiä kontrastina siihen VR:n politiikkaan, että Suomessa pyritään maailman nopeimpiin juniin, jotka eivät pysähdy asemilla laisinkaan. Erityisesti tällä reissulla huomasin, ettei Mäntsälän Levannossa ole pysäkkiä. Sen sijaan suppilovahveroiden ja haaparouskujen takia pitää pysähtyä Santalan autiotalon pihaan.
Kohteenani oli Orimattilan Salusjärvellä oleva geokätköilijöiden tapaaminen Hallo! Geoween. Koko viikonloppuna ei kulje bussit tällä alueella, vaan sunnuntaina lähin kulkee Orimattilassa, epämiellyttävästi noin 13 kilometrin päässä.
Toinen kohteeni on Levannolla oleva Mara-laavu. Näiden välissä on noin 8½ kilometriä matkaa tietä myöten. Juna kulkee alueen läpi ja moottoritie, mutta mikään ei pysähdy siellä, viikonloppuna.

Ikävästi sattui satamaan vielä ja kun bussi tuli Mäntsälän keskustaan, satoi oikein rapsakasti. Päästyäni pysäkille Levannossa sade oli kuitenkin tauonnut. Laavulle oli 1½ kilometriä matkaa. Pidin huomaamattani aika tavalla kiirettä, koska halusin taittaa välin sateen lomassa. Se onnistui ja saavuin laavulle. Hämärsi huomattavasti, vaikka oli iltapäivä. Etsin käsiini kätkön ja kuittasin itselleni 33. laavun. Laavuhaasteeseen tarvitaan 50 laavua. Paistoin lisäksi makkaraa. Yksin ollessa on hyvä, kun kukaan ei arvostele sitä, että työnnän makkaran suoraan liekkeihin, enkä kiduta sitä hissukseen hiilloksella. Makkaran liekittäminen on samanlainen ruokamoka kuin kylmä Sake, joensuulainen kalakukko tai eestiläisen mustamakkaran syöminen Tammelan torilla Tapolan kioskin edessä. Jostain aina ilmaantuu eräjorma, joka sanoo, että makkaraa pitää kiduttaa hiljakseen hiilloksella, vaikka totta puhuen en pysty kertomaan näiden kahden makueroa.

Laavulla

Myös Mara-laavu on saanut kritiikkiä siitä, ettei se ole laavu lainkaan, vaan grillikota. Minäpä hifistelen vielä enemmän ja sanon, että se on keskiliesimaja. Lämmintä se ei pitänyt laisinkaan, koska oven alla oli 20 cm leveä rako. Nuotio oli vain makkaroita ja valoa varten. Lopulta en jaksanut pitää sitä valoa varten, vaan nautin täydellisestä ja harvinaisesta hiljaisuudesta ja pimeydestä. Tätä on maaseudun rauha!

Kuudelta tuli herätys, kun laavulle ilmaantui nainen koirineen. Koira oli tietysti innostunut, kun oli tuoreita hajujälkiä. Taskulampun kanssa eri suuntiin, muun muassa laavun oven raosta sohitellut nainen käski tiukasti koiraa. Tuli koiraa sääli. Myöhemmin ajattelin, että ehkäpä nainen oli peloissaan, kun tiesi, että koira oli saanut vainun tuoreista jäljistä laavulla ja pelkäsi, että siellä sisällä olisi jokin pahis. Tunsin siis sääliä naista kohtaan. 

Pikku hiljaa heräsin itsekin. Olin ihan gung-ho, eli kuten exä sanoi "pillu torvella" välimatkan kulkemisen suhteen. Taksit maksaisivat suunnillen yhtä paljon kuin reissu Savoon. Olin liikkeellä ennen auringon nousua, päivä kun ei tahdonnut mitenkään valjeta lokakuussa. 

Ensimmäisessä aivan mahdottomassa tien mutkassa lähti polku oikeaan suuntaan ja arvelin sen aivan oikein olevan oikaisu. Vähän matkan päässä olin katsonut samanlaisen oikaisun, mutta siihen olikin rakennettu aita. Onneksi pääsin aidan kolosta rymistelemään läpi. Mukavia pikkuteitä pääsin Hunttijärven rannalle, missä oli uimaranta, joka ei näin lokakuussa ollut kovinkaan kutsuva. Söyringintiellä vihelteli pyy metsikössä ja vähän ajan kuluttua harmaapäätikka huuteli. 

Näillä paikkeilla tie alitti sekä junaradan että moottoritien. Eikä täällä pysähdy mikään liikenne! 

Uusi kunta, uudet seikkailut. Grim reaper -hevonen

Salusjärvellä päätin taas oikaista. Metsä järven rannalla näytti olevan harvaa. Se johtui siitä, että se oli suota, mutta sen tajusin vasta ollessani siellä. Suo nielaisi toisen kenkäni. Sain sen kaivettua pois suosta. Loput tästä taipaleesta oli rääseikköä ja ojia. Sen jälkeen tulin mökkitielle, missä kottikärryä kuljettava mökkiläinen katsoi minua vähän oudosti. Seuraavaksi oikaisin soramontun halki. Salusjärvellä oli puissa pyrstötiaisia. 

Arkun sovitusta

Saavuin leirikeskukselle. Lyhyen odotuksen jälkeen tuli paikalle muitakin ja pääsin sisälle. Olin taas hikoillut vaatteeni kylmiksi. Pääosan ajan juhlallisuuksista viihdyin makuusalissa, kun kuulin kolmatta kertaa laulettavan karaokessa "mielinmäärin kahvia ja tupakkaa". Se jotenkin huvittaa minua, kun en juo kahvia enkä polta tupakkaa. Vaivauduin käymään vain eräällä lähellä olevalla kätköllä ja saunassa. Oli kuitenkin liian kylmää käydä uimassa, jo pelkkä laituri sai jalkapohjat palelemaan. Joka tapauksessa, sain Orimattilan kunnaksi, josta olen löytänyt kätkön.  

Makuutilassa nukahtaessani pari kävi suhdekeskustelua: "Sääntökirjaan tulee lisäys, että silmien muljauttelu on kielletty!" Olin kerrankin onnellinen ihan sinkkuna. Saan muljautella silmiäni, minua ei koske sääntökirjat eikä makkaranpaiston ohjeet! Karaoke loppui neljän maissa aamuyöllä, sen jälkeen sain muutaman tunnin nukuttuakin. Mikä kontrasti edellisen yön hiljaisuudelle!

Aamulla pummasin itselleni kyydin Hyvinkäälle. Hyvinkäällä sain logattua rautatieasemahaasteen purkin, johon pitää löytää 50 kätköä rautatieasemilta Suomessa. Muutama vielä puuttui, esimerkiksi Hyvinkään Hanko-radan asema eli museoasema. Jäinpä siis sinne. 

Ilma oli tihkuista, mutta yllätyksekseni asema oli auki. Siellä esiteltiin interrailia. En ole koskaan reilannut, koskapa minua ei kauheasti ole Eurooppa kiinnostanut, kun sitä olin jo lapsena nähnyt tarpeeksi. Eurooppa on kesy kuin vauvan pesusieni ja suurin intohimo Euroopassa on pullot, joista tulee joko punaista homeen makuista litkua tai vaaleaa homeen makuista litkua. 

Tuollainen elämä ei ole minullekaan tavatonta

Hieno graffiti, mutta miksi noin paljon roskaamista?

VR:n vanhan hyvän ajan asemakahvila

Hanko-radan aseman kätkö sen sijaan vaati vähän ryömimistä, mutta sain sen käsiini. Ei ole kauhean mukava ryömiskellä lokakuun kylmässä ja sateessa. 

Hyvinkäältä sitten Helsinkiin. Juna oli paljon hiljaisempi kuin Hangon juna ja siellä kuulutettiin esimerkiksi kaksi asemaa kerralla ja vain kahdella kielellä.

Helsingissä söin ruokaa ja etsiydyin kirjasto kymppiin.

Kirjasto kympissä oli ankan jäljet lattiassa. Sanoin iloisesti "kwack" joka askeleella. 

Kirjasto10:n suvanto. Siellä on tarkoitus olla, niin kuin kirjastossa, eli hiljaa

Kirjastossa oli hiljainen paikka, "Suvanto". Aikoinaan, kun minä elin pahassa Kekkosslovakiassa, niin silloin koko kirjasto oli hiljainen paikka. Keksintö on sinällään hyvä, mutta se ei toimi. Se on kuin ravintolassa olisi koppi tupakoimattomille. Paljon kivempi olisi, jos kirjastossa olisi oma huone meluajille ja kaikkialla muualla olisi hiljaista. Suvanto ei ollut meluton paikka, vaan muusta kirjastosta kantautui sinne melua. Sitä paitsi tummempi väki kävi latailemassa siellä kännyköitään ja puhui samalla. Siellä soi jopa sinne unohtunut kännykkä. Mitäpä, jos kirjastossa olisi lataushuone kännyköille.

Illalla siirryin Y-junalla Karjaalle. Myös Y-juna oli hiljainen. Nythän ollaan lopettamassa Y-juna, joka käy sellaisissa paikoissa kuin Siuntio ja Inkoo. Sen sijaan suppilovahveroiden ja kangastattien takia pitää pysähtyä Santalassa.

Rupeaa olemaan vuoden ulkona yöpymiset pulkassa. Teltassa kaksi yötä Maarianhaminassa, yksi Kökarissa, kaksi Hauholla = viisi yötä, laavulla Yläneellä, Marttilassa, Lahdessa ja kahdesti Mäntsälässä = viisi yötä.