Varsinais-Suomi -haasteen perässä

Kaverini Arhin kanssa päätin suorittaa Varsinais-Suomi -(geokätköily)haasteen, eli kaikki meiltä puuttuvat kunnat ja maasto -ja vaikeusyhdistelmistä joka toinen. Käytännössä Parainen, Paimio, Kaarina ja Pyhäranta jäivät käymättä, niissä on käyty muulloin. Haaste antaa anteeksi yhden kunnan verran, mutta me kävimme kaikki puuttuvat kunnat läpi. Erityishuomio oli muissa haasteissa, joten etsittiin kirkkoja, laavuja ja tiematkahallinnon välimatkataulukon nollakilometrisiä.

Tällä päämäärällä sitten liikkeeseen 25.5. Illaksi oli odotettavissa kevyttä sadetta. Arhi joutui olemaan töissä poikkeuksellisen myöhään, joten odottelin häntä. Minun ensimmäinen siirtymäni oli sitten Helsinkiin.
Vihdoin pääsimme pimenevään iltaan liikkeelle. Sää vaikutti märältä, mutta mitäpä tuosta, sateen piti jäädä heikoksi ja väliaikaiseksi. Ensimmäinen pysähdys oli Karkkilassa, josta kuittasin itselleni Karkkilan kunnaksi. Jatkoimme sitten Pusulaan, jossa napsimme mukaan yhden kirkkokätkön. Somerniemellä oli ensimmäinen laavu ja purkin piti olla hakkuuaukealla. Sitä etsittiin risukosta kovasti, mutta ei löytynyt. Myöhemmin selvisi, että se oli hajonnut ja viety pois. Arhille kuitenkin piti saada Somero kuntakantalle, joten yritimme paikata sitä Häntälän rukoushuoneella. Rämmimme vähän pimeässä risukossa, kunnes selvisi, että kätkö on nurmikon laidalla. Somero kartalle.
Seuraava kohde oli Pikku-Lausaaren laavu. Sinne oli kolmisen sataa metriä kävelyä ja sen piti olla helppo. Kävelin pellon laitaa vähän matkaa ja ojan yli oli silta, jonka ylitin. Arhi sen sijaan käveli suoraan ojaan ja kastui kainaloitaan myöten. Toisella puolella oli pelkkää pimeää risukkoa, joten jatkettiin pellon laitaa, kunnes eteen tuli oja. Menimme risukon puolelle. Risukko oli vielä ojitettu ja yhtä tiheä kuin jokin orapihlaja-aita ja vielä märkä. Yritin etsiä vähän helpompaa reittiä, mutta sitä ei löytynyt mistään. GPSin viitoittamaa tietä eteenpäin vahvasti polveillen. Toisella puolella oli suo, toisella puolella oli pelto. Vihdoin saavuimme laavulle, josta kätkö löytyikin ja Koski Tl. tuli Arhille. Takaisin päin laavulta meni jonkinlainen ura, jota kuljimme noin 50 metriä, kunnes saavuimme suolle. Sen jälkeen taas risukkoa ja kuusiryteikköä. Aina, kun risukossa oli jokin aukko, niin siinä oli oja. Taskulamppuni sammui. Oli varmasti liian kastunut. Arhin lampulla pääsimme sitten ojien yli loikkien pellolle ja autolle. Arhi unohti lampun auton konepellille. Onneksi huomasimme sen ennen poislähtöä.
Koskelta ajoimme sitten Loimaalle. Arhi oli riisunut märät vaatteensa pois ja hytisi kylmästä. Loimaan kätkö löytyi ongelmitta ja molemmat saimme Loimaan kuntakartalle. Loimaalta matka jatkui Oripäähän, jonka lentokentällä oli monumentti. Arhi sanoi, että tuollainen monumentti on varmasti kätkötetty, ja olihan se. Oripäällä kävimme hakemassa vielä kirkkokätkön ja molemmat saivat Oripään kartalle.
Tässä vaiheessa aamu rupesi sarastamaan paljon selkeämpänä kuin mitä edellinen päivä oli ollut. Saavuimme Yläneelle.

Yläneen kirkko

Kävimme Yläneellä katsomassa komean kirkon ja tiematkahallinnon nollapisteen ja Arhi sai itselleen Pöytyän kunnaksi. Yläneellä on kuitenkin mielenkiintoista myös hylätty ja metsittynyt hautausmaa Ristinummella. Olin käynyt siellä aikaisemmin, ja se oli jotenkin aavemainen, etenkin yöllä. Nyt kuitenkin aamu sarasti aika pahasti. Silti menimme sinne. Kirkolle on haudattu kaikki "hyvät" ihmiset, kun taas tänne on haudattu itsemurhan tehneet, kirkosta eronneet ja muut syntiset.

Risti villiintyneellä hautausmaalla

Hautausmaan portti

Sarastava aamu oli melkoinen tunnelman latistaja. Päätimme jatkaa viimeiseen kohteeseen, Vaskijärven luonnonpuiston tuntumaan. Melkoinen yllätys oli, että tie olikin puomitettu. Vielä suurempi yllätys oli, kun Arhi sai keploteltua puomin auki. Niinpä pääsimme nukkumaan Vaskijärven tuntumaan laavulle.
Kauaa ei voinut nukkua, koska oli kiire jo eteenpäin. Sitä paitsi, käki oli kiinnostunut yöpyjistä ja tuli lähelle kukkumaan. Teeret pulisivat suolla ja myös kurjet ja joutsenet huutelivat.
Niinpä muutaman tunnin nukuttuamme päätimme herätä ja tehdä pienen aamulenkin Vaskijärven luonnonpuistoon. Tuntui siltä, että Vaskijärvelle kannattaisi tulla ajan kanssa joskus.

Vaskijärven lähellä komeita jäkälikköjä

Luonto valtaa ihmisen jäljet Vaskijärven luonnonpuistossa

Muhkea muurahaiskeko Vaskijärven luonnonpuistossa

Vaskijärveltä jatkoimme Mynämäen suuntaan. Myös Mynämäellä oli komeita jäkälikköjä ja sellaiselta poimimme sitten kätkön. Molemmille tuli siis Mynämäki kartalle.  Mynämäellä kävimme myös kirkolla. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Mynämäeltä jatkoimme Laitilaan, jonka keskustassa oli kätkö. Kätkön lähellä koululaiset tekivät kännykkäsuunnistusta. Laitila tuli kartalle molemmilla. Kovin kummoisia eivät Laitilan nähtävyydet olleet. Jatkoimme Uuteenkaupunkiin ja siellä saaristoon. Ensimmäinen kerta Varsinais-Suomen reissulla meren rannalla. Tuntui siltä, että olisimme saavuttaneet jotain. Saaristossa oli laavulla paljon porukkaa, joten emme jääneet sitten laavulle istuskelemaan. Uusikaupunki oli meillä molemmilla jo ennestään.

Arhi poseeraa meren rannalla Uudessakaupungissa

Uudestakaupungista sitten lähdimme Taivassaloon, jonka kirkolta nopeasti kätkö ja kunta meille molemmille. Arhi meinasi jäädä suustaan kiinni Taivassalossa kahvilassa, kun hän tunsi kahvilan pitäjän jostain. Meillä oli kuitenkin tälle päivälle kiire aikataulu, Siirryimme sitten Kustavin puolelle. Kustavissa kaarteli taivaalla kolmen merikotkan parvi. Kävimme paikallisella savipajalla ja kuittasimme molemmat Kustavin itsellemme. Savipajat ja muut roipemyymälät tuovat mieleen sen, että jospa voisi myydä omia tavaroitaan pois sen sijaan, että hankkii lisää. 

Kustavista sitten taas Vehmaalle. Minulla on huono kokemus koko Vehmaasta, kun yritin kerran saada siellä liftiä turhaan. Nyt kuitenkin olimme toisella puolen kuntaa ja siellä oli kivilouhimo, joka oli täyttynyt vedellä. Lammikon toiselle puolelle oli rakennettu laavu ja siellä oli tietysti kätkö. Arhi sai Vehmaan itselleen. Laavu oli harvinaisen komealla paikalla. Tämä kyllä paikkaa sitä negatiivista mielikuvaa, mikä minulla tästä paikkakunnasta on. 

Arhi Vehmaalla

Vehmaan jälkeen olimme takaisin Mynämäellä ja poimimme pari kätköä siitä sivusta. Sen jälkeen lähdimme Askaisiin. Askaisissa on Maskun suurin nähtävyys, Louhisaaren linna. Louhisaaressa kuulemma kummittelee, mutta valitettavasti mitään kummitusta ei havaittu. Louhisaaresta poimimme tietysti kätköt ja näin saimme molemmat Maskun.

Louhisaari

Louhisaaren puukuja

Louhisaaren puukujaa

Louhisaaresta jatkoimme Merimaskun komeisiin maisemiin. Arhi poimi itselleen purkit Naantalista ja Raisiosta. Kävimme myös Turussa, mutta yhtään turkulaista geokätköä ei poimittu, vaikka Maarian tekoaltaalla kävimmekin. Sen sijaan siirryimme Lietoon ja hankimme Liedon Arhille. Seuraava kohteemme oli Kuhankuono ja alkajaiseksi kävimme Maskun takamailla olevalla laavulla. Saavuimme Kurjenrahkan kansallispuistoon ja kävelimme joitain satoja metrejä pitkospuita laavulle. Laavulta tuli Rusko Arhille. Sitä ei kuitenkaan keritty fiilistelemään sen enempää, kun ilta oli taas ruvennut hämärtämään. Kiersimme kansallispuiston toiselle puolelle. Olimme jälleen Pöytyällä.
Puomi sulki tien ja jouduimme kävelemään vähän matkaa Savojärven rantaa. Karttaan oli merkitty polku, mutta suopursujen keskeltä lähti hyvin arveluttavan oloinen poluntapainen. Muutakaan ei ollut. Polun alkupäässä oli viitta jollekin muistomerkille, jota emme kyllä löytäneet. Suopursujen keskelle oli joskus rakennettu pitkospuut, jotka olivat päässeet pahasti lahoamaan. Löysimme kätkön synkästä kuusikosta ja Nousiainen tuli molemmille kartalle.

Kurjenrahkan kansallispuistossa Nousiaisissa

Ilta hämärtyy Savojärvellä Pöytyällä

Ilta hämärsi ja menimme Kurjenrahkalta Auran kirkolle, josta Arhi nappasi kätkön, jonka itse olin jo aikaisemmin löytänyt. Auralta menimme Tarvasjoen kirkolle, josta olin yrittänyt etsiä kätköä talvella, mutten ollut sitä löytänyt. Tällä kertaa se löytyi ja Tarvasjoki tuli kartalle. Tarvasjoki on lakkautettu kunta, mutta halusin silti sen suorittaa haastetta varten. Oli jo pimeää, kun saavuimme Marttilaan. Keskiyö lähestyi. Marttilassa oli laavu, mutta sinne oli muutama sata metriä käveltävää pimeää polkua. Kun autoa purettiin, näin kehrääjän lentävän ja läiskyttelevän siipiään yhteen. Melkoisen väsyneinä kävelimme Marttilan erämaan Karhumäen pikkuruiselle laavulle. Vielä ennen nukkumaan menoa etsimme käsiimme kätkön laavun, joten Arhi sai itselleen Marttilan. Yöllä minun jalkaani kramppasi ja kaikkein ikävintä oli se, että sitä kramppasi juuri makuupussissa. Olin kai sitten jossain vaiheessa avannut makuupussini jalkopään. Oli miten oli, yö oli erittäin kylmä kummankin mielestä.

Karhumäki, Marttilan erämaassa

Karhumäen ahdas laavu

Aamulla taas hereille kylmään kurjen huutoon ja teerien pulinaan ja tien päälle. Saavumme Saloon. Salo on meillä molemmilla, mutta Arhi tarvitsee korkeimman maastoluokituksen. Se tarkoittaa joko kiipeämistä puuhun välineillä tai uimista saareen. Märynummella on kätkö puussa, mutta Arhin tikkaat eivät yletä. Kätkö jää hakematta. 

Minulla on kuitenkin exä Salossa ja soitan hänelle, voisimmeko lainata hänen tikkaitaan. Exä tulee mukaan ja noudamme porukalla kätkön puusta. Hän sitten soittaa myös tuttavilleen ja meitä on lopulta iso porukka, neljä lasta ja viisi aikuista. Salossa on kätkö korkealla puussa ja nyt olisi välineet hakea se. Puuhun yritetään saada köyttä, mikä on pitkällinen urakka, mutta vihdoin kätköä päästään hakemaan. 

Annen voimannäyte

Arhi saa puhelun kotoa, että hänen lapsistaan yksi on tipahtanut kiikusta ja joutunut sairaalaan. Niinpä hänen pitää lähteä kotiinpäin Helsinkiin, mutta kerkiämme vielä hakemaan pari purkkia Kemiönsaaresta. Näin Arhilla on Kemiönsaari ja kätköt kustakin Varsinais-Suomen kunnasta. Hän jättää minut Karjaan asemalle, josta sitten matkustan kotiini.