Levotonta Lohjalla, hektistä Helsingissä

Gnostilainen seura piti taas yleisöluentonsa Helsingissä ja minä ajattelin mennä käymään siellä, mutta Lohjan kautta. Lohjalla on pitkään ollut helposti julkisilla saavutettava laavu Hiihtomaalla ja siitä saisin itselleni parhaimmassa tapauksessa laavuhaasteen 35. laavun. Suunnitelma Helsingin varalle oli käydä hakemassa 2-3 kirkkoa, kirkkohaasteen sadasta kirkosta puuttui kolme.

Niinpä sitten ensin Karjaalle ja Lohjan bussiin. Karjaan bussiasema avasi aamulla ystävällisesti ovensa ja siellä oli pistorasiakin. En tarvinnut pistorasiaa tällä kerralla. Bussikuski ihmetteli Karjaan lumettomuutta ja sanoi, että Lohjan Muijalassa, missä hän asuu, on jo täysi talvi. Laavu oli nimenomaisesti Muijalassa. Nyt olin iloinen, että minulla oli maiharit ja talvitakki sen sijaan että olisin lähtenyt päällä vain huppari ja tennarit.

Mustion jälkeen lunta rupesikin olemaan maastossa ja mitä kauemmaksi Lohjalla mentiin, sitä enemmän oli lunta. Jäin pois Muijalassa ja kiipesin melko jyrkkää tietä harjulle. Harjulla oli lukittu grillikota ja laavu. Pelkäsin, että kätkö oli jäänyt lumen alle, mutta kätkön paikka oli hyvin selvä ja se oli sen verran rinteessä, ettei lumi ollut peittänyt sitä. Niinpä loggasin itselleni 35. laavun.

Laavulla pistin tulet ja paistoin makkaraa. Lunta oli tuiskuttanut polttopuiden päälle, ne eivät olleet kovin kuivia. Lenkkeilijöitä oli paljon ja koiran ulkoiluttajia. Useimmat etenivät lenkkitossut jalassa. Lohjalaiset eivät tulleet tervehtimään laavulle eli olivat varautuneempaa sakkia kuin hämeenkyröläiset.

Hiihtomajan laavun talviset olosuhteet

Eipä nuotio paljon lämmitä, mutta makkarat se paistaa

Lohjalla maisemat on niin kuin jossain paljon pohjoisempana

Koska olin herännyt varhain, neljältä aamulla; päätin käydä varhain nukkumaan makuupussiini. Taisin siinä torkahtaakin vähän, heräsin siihen, että koira räksytti vieressä. Toisen kerran heräsin siihen, että mies oli lähellä ja kysyi minulta, oliko kaikki kunnossa. Ehkäpä hänestä oli täysin hullua yöpyä laavulla talviolosuhteissa. Tulin kuitenkin jotenkin pelokkaaksi tästä kohtaamisesta.
Täysin erää ei täällä ollut muutenkaan, sillä Turku-Helsinki -moottoritien pauhu kuului laavulle

Olin jo tullessa huomannut, että viereisillä lenkkipoluilla oli valotolpat, joten mietin, valaistaankohan ne yöksi. Hyvä puoli siinä on se, että aamulla lähtiessä olisi valoisaa. Huono puoli on, että kulkijoita riittäisi myöhäiseen asti. Valot tulivat päälle.

Myös alkuillasta riitti lenkkeilijöitä. Eräs mies lähti kulkemaan laavua kohti, mutta kun näki minut siellä, kääntyi pois.

Yöllä minulla tuli hätä vessaan ja huomasin lunta tuiskuttavan lisää, jopa naamalle. Ulos lämpimästä makuupussista ja kökkimään hankeen. Valot oli sammutettu jossain vaiheessa, joten oli kohtalaisen pimeääkin. Aamulla herätti kello taas neljältä ja suoriuduin bussipysäkille. Vähän liian varhain olin siellä, jouduin puolisen tuntia odottamaan.

Lohja on minulle tuttu paikkakunta, olen kätköillyt siellä paljon. Ehkä vaikuttavin paikka Lohjalla on Karkalin niemi luonnonpuistoineen ja siinä vieressä oleva Torholan luola. Lihavana en tietenkään edes yrittänyt perimmäiseen kammioon ja narutikkaat olivat enemmän kuin hyödylliset siellä käydessä.

Helsingissä ensimmäinen kohde oli Kannelmäen kirkko. Kannelmäessä olen tehnyt joskus töitä ja siellä oli sellainen talonmies, joka ei suvainnut minua, vaan meni kysymään minun asiakkaaltani, onko hän tilannut minut sinne töihin. Pihaneuvokset ovat olleet tärkeilevä ammattiryhmä aina minun lapsuudestani lähtien. No, Kannelmäen kirkko oli pimeänä, eikä siellä ollut ihmisiä. Loggasin kätkön. Kirkko muistutti valtavaa kotaa. Se kuuluu ryhmään arkkitehtuuriltaan omituiset kirkot. Menin bussilla keskustaan ja sieltä Latokartanoon. Päivä oli jo valjennut harmaaksi siihen mennessä. Kätkö löytyi pienellä etsimisellä, eikä ulkopuolisia ollut mailla halmeilla. Juuri kun minulla oli kätkö käsissä, kirkko rupesi kelloilla kutsumaan niitä ulkopuolisia, joten tuli kiire saada kätkö takaisin. Itse kirkko muistutti monitoimikeskusta tai uimahallia
Viimeinen kirkko oli Itäsalmella, Östersundomin kirkko tai kappeli. Kätkö on nimetty kirkoksi, joten se on kirkkokätkö, vaikka itse laitosta kutsutaan kappeliksi. Tämäkin kätkö löytyi nopeasti. Kappelissa oli iso kelttiläinen risti ovella. Se oli aika hätkähdyttävä.

Sata kirkkoa kasassa, yksi Venäjältä, loput Suomesta. Suurin osa luterilaisia, muutama ortodoksinen, pari muuta. Sottungan ja Kökarin kirkot olivat parhaimmasta päästä, huikeita oli myös Tervolan ja Vammalan kirkot. Kammottavin on tietysti Kalevan kirkko Tampereella ja se on museoviraston suojelema, vieläpä. Suurin osa kirkoista pilaa muuten kauniin puiston. Tampere on täynnä erittäin rumia taloja, mutta ne unohtaa, kun ne ovat jopa kauniita Kalevan kirkkoon verrattuna. Myös Kuopio on rakennuttanut kirkoistaan betonimöhkäleitä.

Olen reissussa syönyt yleensä "homodieetin" mukaisesti, eli paljon rasvaa, olemattomasti hiilareita, kohtuullisesti proteiinia. Seuraus siitä oli tällä kertaa se, että housut olivat minulle liian isot ja jouduin niitä jatkuvasti kohentelemaan. Aina pitää pakata mukaan vyö! Toinen, minkä reissueväissä huomaa, on se, kuinka paljon kaikessa on suolaa. Suola on tietysti ihan terveellistäkin, kun hikoilee, mutta se taas tietää, että pitää kantaa mukanaan paljon vettä. Huolenaiheeni laavulla oli, että vesi jäätyy pulloon ja hajottaa sen. Todellisuudessa vesi oli kuitenkin erittäin raikasta. Jokin Lidlin "rahatammi" -juusto sisältää kolmanneksen aitoa energiaa, eikä vie paljoa tilaa repussa.

Itäsalmesta bussi vei Itäkeskukseen, jossa käytin hyväkseni wc-tiloja, minkä jälkeen ankkuroiduin Kirjasto 10:n "Suvantoon". Suvannossa aina joku mies päivystää säkkituolissa tekninen vimpain kiinni ainoassa pistorasiassa. Tällä kertaa päivän dorka saapasteli sinne jalkineissaan jopa niin, että kaatoi "kengät kielletty" -kyltin ja härkki tätä säkkituolissa olevaa miestä, kun luuli sitä kaverikseen. Sen jälkeen hän siirtyi huutelemaan kaveriaan muuanne. Mielipiteeni siitä, että Suvanto on huono toteutus hyvästä ideasta vahvistuu.

Paikan rohmuamisesta, muuten: ratikassa miehet istuskelivat oven luona kääntöpenkeillä niin, ettei somalialaisnainen päässyt pysäköimään lastenvaunuaan siihen, vaan tukki oviaukon.

Gnostilaisen Seuran luennolla käsiteltiin uskoa, tekoja ja pelastusta. Sain kuulla esityksen Augsburgin tunnustusta. Minulle selvisi hieman se, mihin luterilaiset uskovat. Ehkä rippileirillä puhutaan tällaisia asioita, minä en ole koskaan ripillä käynyt ja koulun uskontotunnilla minä vain mietin kirkosta eroamista. Epäilijäksi olen joutunut pohtimaan uskonasioita aivan kuin hetero vaivaa päätään homoilla.

Illalla menin junalla kotiin. Eikös VR:n pitänyt alentaa hintoja syksyllä, missä ne alennetut hinnat ovat?! Onnarin pitäisi mennä Karjaalle tai Hankoon! Olin hyvin väsynyt ja pääsin kotiin klo 23 illalla ja menin suoraan nukkumaan.