Puolialasti halki Suomen

Minä olen päättänyt osallistua laavuhaasteeseen eli 50 geokätköä, joiden nimessä on sana "laavu". Viides niistä sijaitsee Mäntsälän Kotojärvellä. Junalla siis Mäntsälän asemalle ja sitten kannan rinkkaa reilut kolme kilometriä kätkölle. Luonnollisesti nollapisteen ympärillä joutui vähän kyykkimään. "Skräps" sanoivat mun housuni ja repeytyivät pitkälti reisistä etumustaan saakka.
Minä en sitä jäänyt miettimään, koska pilvet olivat tummat. Kätkö löytyikin helposta paikasta ja sitten vain nopeasti laavulle, sillä pilvet olivat tummia ja rupesi jo satamaan. 

Illan tullen laavulle tuli kaksi nuorta karjua ja hempukka, mutta laavulla ei ollut kunnolla kuivaa puuta, niin ne eivät jääneet. Hempukka sai pitää neitsyytensä. Sinällään huolellisesti valittu paikka 15-vuotiailta, että on nätti luonnonympäristö ja nuotiokin oli tarkoitus tehdä. Toiselle karjulle oli varattu sipsipussi. Harvoin osoitetaan tuollaista huomaavaisuutta hempukan romanttisia tarpeita varten. Joka tapauksessa, minä pilasin heidän romanttiset suunnitelmansa ja hempukka piti neitsyytensä ja todennäköisesti dumppaa mukavan nuoren karjun ja meneekin kimppaan loppuelämäkseen hullun hakkaajan kanssa. Romanttinen karjunalku ei kestä pettymystä, vaan rupeaa ryyppäämään ja tekee myöhemmin laajennetun itsemurhan. 

Mun aikanani nuoret kokoontuivat ryyppäämään ja tappelemaan. Nykyajan nuoret kokoontuvat harrastamaan seksiä keskenään. Parempi näin.

No, sade taukosi ja minä sain sen verran puuta kasaan, että sain pienet tulet ja keiteltyä teetä ja käristettyä makkaraa. Muistin, että minulla oli hakaneuloja ja sain pöksyt jotenkin pidettyä kuosissa hakaneulojen avulla. Hakaneuloja pitää reissussa aina olla mukana. Toinen, mikä pitää olla aina mukana on varapöksyt tai hame. 

Nukuin sitten yön makkarissa hyvin. Havaitsin sellaisen ongelman, että en oo selällään nukkuja, vaan tuppaan menemään sykkyrälle makuupussin sisälle. Siinä on sellainen ongelma, että hengitän kosteuteni makuupussiin sisälle, enkä makuupussista ulos. 

Aamuneljältä tipit herättivät minut. Tipien lajit olivat käki, laulurastas, talitiainen, kurki, teeri, kaulushaikara, peippo, kirjosieppo. Kauempana oli sitten ainakin tiltaltti. 

Aamutoimien jälkeen liikenteeseen. Ei mitään tietoa, milloin juna tulee. No, ei tarvinnut odottaa kuin 40 minuuttia, niin tuli Z-juna. Minä ajattelin, että pääsisin vaihtamaan aamukahdeksan Turun junaan ja vielä kun menisin Helsingin päärautatieasemalle, niin minä pääsisin siihen ajoissa istumaankin. 

Luonnollisesti, mikä "alkaa hyvin, päättyy huonosti ja mikä alkaa huonosti, päättyy huonommin": ei ollut mitään aamukahdeksan junaa, vaan oli yhdeksän juna ja minulla 1½ tunnin odotus päärautatieasemalla, missä oli sen vasen siipi suljettu ja lipunmyynti kanssa. Minä jouduin istumaan Helsingin vilkkaimman rakennuksen pääovien edessä oleville penkeille törkeästi rikkinäisine housuineni, josta vilkkui pikkupöksyt alta. 

"Maailma kylässä" -festivaali alkoi vasta klo 11 ja siellä olisi tietysti hervottomasti porukkaa. Oli helluntai, eikä mikään vaatekauppa auki. Festivaaleilta saattaisin saada mukavan hameen mun kokoani, mutta ajatus, että tuhannet ihmiset näkevät mut periaatteessa pikkareissa ei ollut sen arvoista. 

Siispä yhdeksän junaan. Minulle tuli tietysti paikka lähellä veturia. Se tiesi sitä, että Karjaalla mun piti seilata koko junan läpi, että tulisin siihen vaunuun, joka olisi rappusten kohdalla. Minä sitten tein walk of shamen ja tietystikään kenelläkään ei ollut muuta tekemistä kuin katsoa mun repaleisia housujani. Tässä vaiheessa hakaneuloista yksi oli katkennut ja toinen ei selkeästikään pysynyt paikallaan. 

Vasta Hangon junassa saatoin rentoutua. Onneksi Hangossa ei ollut mitään festivaalia, eikä mitään, vaan kadut olivat tyhjiä, kuten aina.