Syntymäpäivä, pakko päästä laavulle!

Minulla ei ole koskaan mitään suuria juhlia elämässä, kun elelen yksikseen, eikä ole mielekästä yksin juhlia mitään juhannuksia eikä jouluja, niin synttäreistä on tullut minulle vuoden tärkein juhla. Entinen kihlattuni oli suorittanut laavuhaasteen, eli käynyt 50 laavulla, joissa on geokätkö (ja tietysti löytänyt sen kätkön). Minä olin ihan hellbent sen suhteen, että mun täytyy käydä tekemässä sama. Juttu vain on niin, että exällä on auto, mutta minulla ei ole.
Valitsin lähteä Turkuun Kakskerran laavulle, koska syntymäpäivänäni uhkasi sataa ihan kunnolla. Alunperin olin ajatellut lähteä Kurjenrahkaan kansallispuistoon, mutta ei ole mitään järkeä mennä sinne rankkasateessa.
Aamulla heräsin neljältä ja oli vahvasti tunne, että ei pysty, ei kykene. Pakko kuitenkin oli lähteä liikenteeseen. Jossain Salon seutuvilla, kun exäkin oli onnitellut minua syntymäpäivänäni, alkoi tunnelma kohota.
Turun rautatieasemalla oli aikaa ja annoin lantin kerjäläiselle. Pysähdyin juttelemaan Jehovan todistajien kanssa ja kerroin heille olevani homoseksuaali. Se yleensä latistaa saarnamiesten innon. Keskustaan mentäessä kerjäläinen tuli kerjäämään vielä toistakin lanttia. Käskin hänen suksia vittuun, kun eurosta oli puhe ja minä olin hänelle sen antanut. Olisi pitänyt usuttaa hänet uskovaisten kimppuun, sillä Raamattu kehottaa jakamaan omaisuutensa köyhille.
Stockmann oli auki, joten odottelin bussia siellä ja katselin kalliita mekkoja. Minä olen aika varma, että ne ovat juuri sellaisia, joiden väri muuttuu.
Föli, eli Turun joukkoliikenne, oli tehnyt aivan tolkuttoman vaikeatulkintaisen aikataulun. Kakskertaan menee bussi 15, mutta sama bussi menee aika moneen paikkaan monenlaisia reittejä pitkin. Ne eivät pystyneet sitä hajottamaan kuitenkaan eri numeroille, vaan ne on kaikki 15.
Minulla kävi kuitenkin tuuri, sillä valitsin oikean bussin. Kun tulin Kakskertaan, niin laavulle menevällä tiellä oli hirveästi autoja. Sattumoisin siellä oli jokin suurtapahtuma. Kävi ilmi, että se oli suunnistustapahtuma. Ajattelin, että ehkä se loppuu, jos käyn siinä välissä läheisellä kirkolla. Siinä rinteessä oli kanssa kätkö ja kun menin sinne, siellä oli myös toinen kätköilijä, hänen nimimerkkinsä oli "lepaggoth". Löysin kätkön suunnilleen välittömästi ja minä ja lepaggoth lähdimme yhdessä kirkolle. Kirkko olikin nätti.

Kakskerran kirkko

Kätkö löytyi kirkolta myös välittömästi. Kun olin palaamassa, kirkolla oli hieman väkeä ja yksi nainen kysyi minulta, olenko minä "Kristiina". Tunsin välittömästi sääliä Kristiinaa kohtaan, kun hän on saanut minun ulkonäköni. 

Takaisin keskelle urheilutapahtumaa. Laavun edusta oli täynnä autoja ja virittelin tulia ja rupesin paistelemaan makkaraa. Hain tietysti laavun kätkön. Pikku hiljaa väki rupesi vähenemään ja saatoin ruveta viettämään synttäriä. Kaivoin esille pullon kuohujuomaa.

Kakskerran laavu

Nyt on aika juhlistaa synttäreitä

Siinä sitten istuessani keksin, että täältähän menee bussi ihan kohta poiskin ja kun nuotiokin oli hiipumassa, päätin lähteä kaupunkiin. Sitä paitsi, siellä on toisetkin laavut Kohmossa. Menin sitten kauppatorille. Minä olen aina Turussa käydessäni nähnyt, kuinka kaikki bussit aina menevät Kohmoon, mutta tietenkään kun itse on sinne menossa ei juuri satu menemään. Pääsin kuitenkin perille ja lyhyen kävelyn jälkeen olin laavun metsässä, jossa lauloi minulle vuoden ensimmäinen sirittäjä. Kätkö löytyi lyhyen haeskelun jälkeen, mutta laavut oli viety pois. Siellä oli jotenkin liejuista ja märkää. Kohmo näytti olevan rikkaitten asuma-alue ja hipsin sieltä pois, ennen kuin joku nipottaa jostain järjettömästä, kuten nurmikon poikki kävelemisestä. Pääsin vielä samalla lipulla pois. Tulin Kupittaan aseman lähelle. Huomasin, että minulla oli yksi kätkö siinä lähellä, joten menin sitten teollisuusrakennuksen luokse. Valitettavasti minun ja kätkön välissä oli aita, joten jouduin kiertelemään. Täällä oli hirveän sotkuista, mutta kätköpurkin sain käteeni kurottamalla ja käyttämällä oksaa työkaluna. Ei sen näin vaikeaa olisi pitänyt olla! Sen jälkeen kävelin pois aidan toista puolta. 

Saavuin sitten Kupittaan asemalle, jossa myös on kätkö ja kun sitä etsiskelin, kyttien partio tuli kohdalle kuumottamaan minua siitä, että olin muka kävellyt moottoritiellä. On pakko olla se Kristiina, joka on kävellyt moottoritiellä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun minua kuumotetaan siitä, että minä kävelen jossain. Se tuntuu olevan niiden prioriteetti, kuumottaa jalankulkijoita. No, päätin lähteä pois sieltä ja mennä asemalle odottamaan junaa. 

Tässä vaiheessa oli jo paljon tummia pilviä ja myöhemmin oli alkanut sataa ankarasti, mutta selvisin koko syntymäpäiväni aurinkoisessa säässä. Miltähän tämä Kristiina oikein näyttää?