torstai 4. helmikuuta 2016

Amazonia: Salaperäinen haisunäätä

Seuraavana aamuna lähdimme tulvan muodostamalle saarelle Napolla. Napossa on tässä kohden lukuisia hiekkasärkkiä ja vesi on muutenkin matalaa. Sucusarin suulla pääsin nopeasti näkemään minulle osoitetun amerikansipin. Nopea reaktioni huvitti muita, kas kun amerikansipi on yleinen, Suomessakin nähty kahdesti. Minä vain en ollut sitä nähnyt koskaan missään ja kahdesta sipilajista se oli juuri se puuttuva. No, eipä se rantasipistä noin talvipukuisena juuri erottunut. Muuttomatkallahan se oli siellä Amazoniassa ja sen varsinainen pesimäalue oli Pohjois-Amerikassa.

Nousimme saarelle, joka oli hiekkainen, kasvaen jotain heinää rantadyyneillä. Kolumbiansepelsirkkuset hyppelivät rantapensaikoissa. Niidenkään käyttäytymistä ei olla tutkittu tarpeeksi, todennäköisesti ne liikehtivät kanssa Amazoniassa sen mukaan, mikä heinä milloinkin tuottaa siementä. Etenimme pienen saaren muurahaispuita kasvaviin sisäosiin ja näin puun juurella touhuavan haisunäädän. Ensimmäistä kertaa näin elävän haisunäädän. Haisunäädät ovat minusta tavattoman sympaattisia eläimiä, on vain yksi asia, minkä takia ne eivät ole ihan paijattavia. Jossain päin maailmaa niitä pidetään lemmikkeinä, kun niiden hajurauhaset on poistettu. Minä en kyllä hyväksy tuollaisia eläimeen kohdistuvia leikkauksia. Kuolleita haisunäätiä näkee USA:ssa teiden varsilla ja niiden raadot haisevat osapuilleen kuin sellutehdas. Jännää tässä haisunäädässä on se, ettei Perun Amazoniassa ole kartan mukaan haisunäätiä, niitä on vain kaukana Kolumbian puolella. Kolumbia on se maa, josta tänne tulee metsureita, joten olisikohan haisunäätä tullut jonkun ihmisen tai rahtialuksen seuralaisena. En saa koskaan tietää.
Ennen kaikkea, saarelta irtosi virtanapsija. Se ei ole kovinkaan kummoisen näköinen lintu, mutta se on mielenkiintoinen, koska ainoa paikka, missä se pesii, ovat tällaiset väliaikaiset tulvien muodostamat saaret. Sitten, kun ne peittyvät tulvaveteen, niin ne nököttävät muualla ja jättävät pesinnän väliin ja elävät muutenkin hissukseen.

Seuraavaksi menimme Shimigay-polulle, joka oli Napoa ylävirtaan. Se oli taas sellainen, että hyppää veneestä keulan kohdalta ulos epämääräiseen rantaan, huomaat, että saappaat rupeavat uppoamaan liejuun, paniikissa lähdet vetämään rantatöyrästä ylös, liukastut ja vedät nelivetoa sen ylös. Ylhäällä oli sitten poluntapainen. Polulla tuli vastaan orejones-pari, jotka kantoivat koria ja joilla oli mukana lauma koiria. Koirat metsästivät heille laihan elannon ja rouva keräili metsästä mitä ikinä saikin kerättyä. Täällä oli osa viidakkoa surullisesti hakattu. Hakkuulla oli mustakarakara. Retken opas sanoi, että jos mustakarakaraa erehtyy kutsumaan, niin saa siitä lemmikin, joka seuraa maailman ääriin, varmasti haluaa tunkea lentokoneeseenkin mukaan Iquitosissa.

Shimigay-polun silta oli kuitenkin niin huonokuntoinen, ettei sitä voinut ylittää. Amazoniassa polkusillat ovat yleensäkin aika surkeita ja liukkaita viritelmiä. Jouduimme kääntymään takaisin. Palasimme veneelle ja Sucusarille. Siellä harppasimme taas maihin veneen keulasta. Äkkiä kädet kiinni kasvustoon ja painin liejurinnettä ylös.

Meitä onnisti helmiselkämuuran kanssa. Helmiselkämuura tuli katsomaan meitä tiheässä viidakossa. Se hyppeli oksalta oksalle. Kerran oksa, jolle se laskeutui, katkesi ja lintu meinasi tipahtaa alas. En ole nähnyt ikinä luonnossa oksan katkeavan linnun alta.

Helmiselkämuura

Metsässä asusteli myös tiilinokkatukaaneita.
Tiilinokkatukaani

Palasimme Explornapolle ja tutustuimme sen lääketieteelliseen puutarhaan. Siellä oli myös shamaani paikalla. En keksinyt mitään sanottavaa hengenmiehelle. Huonomminkin olisi voinut mennä, olisin voinut pyytää ayahuascaa.

Puutarhan takaisessa metsässä saatiin kuuluviin pikipuumuura. Lopulta saimme sen näkyviinkin monen oksan ja lehden muodostaman käytävän kapeasta raosta. Pikipuumuuraa on vaikea löytää, John oli etsinyt sitä turhaan Kolumbiassa.
Pikipuumuura
Takaisin Explornapossa näimme aurinkokurjen Explornapon puutarhaan johtavan käytävän katolla. Aurinkokurki on sikäli erikoinen, että se on saman nimisen suvun ainoa laji.
aurinkokurki
Iltapäivällä oli aika jättää Explornapo. Siirryimme veneeseen muiden turistien kanssa. Veneen kapteeni sanoi, ettei matka kestä kauan. Oikeasti olisin halunnut, että matka kestää kauan. Vene meni alas Napoa ja ylös Amazonia.

Pysähdyimme matkan varrella jokilaivassa, jossa käytin tilaisuutta hyväkseni käydäkseni oikeassa vessassa. Alkuillasta saavuimme Cumaceba lodgelle. Cumacebassa oli jo Iquitosin tuntu, ei se ollut kuin reilu peninkulma Iquitosista. Siellä oli venäläisiä turisteja ja se oli miellyttävämpi kuin kauempana viidakossa sijaitsevat Explorama, Explornapo tai ACTS. Cumaceban kyltissä on jopa suomea, mutta ei siellä ymmärretä suomea sentään.

Cumaceba tervehtii myös suomeksi
Cumaceban erikoisuus on juoluajärvi. Sellaisia syntyy, kun mutkainen joki, tässä tapauksessa Amazon, löytää oikoreitin ja mutka kuroutuu jokiuoman ulkopuolelle ja jää järveksi. Tuollaisissa juoluoissa piraijat ovat nälkäisimmillään. Cumaceban juolua oli alkanut soistua, mutta oli hoatsinien suuressa suosiossa.

Sähköttömyys oli tiennyt sitä, että yöllä oli ollut hiljaista, poislukien sammakoiden kurnutus ja laulukaskaiden riksutus ja jotkin muut viidakon äänet. Cumacebassa oli toisin, sillä siellä rummutettiin viidakkorumpua. Musiikin opettajani sanoi aikoinaan, että kun eutooppalaiset tulivat Länsi-Afrikan rannikolle, sieltä kuului jatkuva rummutus. Sitä minä en tiennyt, että rummuttaminen kuuluu myös Amazoniaan, tai sitten se on afrokaribialaista tai sitten se on turreja varten. Venäläisille oli myös viihdettä, laulettiin "La Bambaa". Meillehän luonto oli itsessään tarpeeksi viihdettä, tai ainakin minulle. Aikaisena nukkujana en tiennyt, mitä muut puuhailivat sen lisäksi, että kuluttivat paikallisia alkoholivarantoja. Oli miten oli, kun tuli Explornaposta, niin tämä tuntui jotenkin falskilta turremestalta. Jos taas tulee Iquitosista, niin tämä on todellista sademetsää.Cumaceba on myös vaihteeksi Amazonin etelärannalla ja etelärannan eläimistö eroaa pohjoisrannan eläimistöstä.


40 kommenttia:

  1. Voi, tuollaisessa paikassa todellakin luonto on sitä parasta viihdettä!

    Olipa tosiaan haisunäätä lähtenyt omille teilleen :) En tiennytkään, että niitä pidetään lemmikkeinä leikeltynä. Onpa kurja kohtalo eläinparoilla :(

    VastaaPoista
  2. Nää Amazonin tarinat on kyllä hurjia.. Onks sulla yhtään kuvaa sieltä esim viidakosta tai joelta? Olis kiva nähdä maisemia :)

    VastaaPoista
  3. Luonto on todellakin parasta viihdettä. Ihania eläimiä olette kyllä nähneet. :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta kierrokselta. Tuonne on joskus päästävä!

    VastaaPoista
  5. Kaikkea ihmisten pitääkin saada lemmikeiksi, eläimen kustannuksella :( Tervetuloa suomeksi on ehkä hieman erikoista, lieköhän siellä ollut juuri joku suomalainen kun kylttiä tehtiin :D

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Bongaajan helvetti, pikemminkin. Vaikeimmat olosuhteet lintujen havaitsemiseen, tämä on asiantuntijamielipide. Ei pelkästään luonnonolosuhteet, mitkä viidakossa vallitsevat, mutta tiheä lehvästö ja oksisto ja korkeat puut aiheuttavat ongelmia. Sen lisäksi lähes kaikki linnut ovat äärimmäisen arkoja.

      Poista
  7. Äh kommentoin jo kerran, mutta näemmä katosi jonnekin. Noh yritän uudestaan ja toivon ettei mene spämmäilyksi:
    Shamaanin kanssa olisi kiva vaihtaa sananen jos yhteinen kieli vain löytyisi. Tuo Amazon ja myös ihan Kolumbiassa reissaaminen kiinnostaa kovasti. Minkä maalaisiin reissaajiin törmäsit eniten tuolla matkalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minä vain en tiedä, mitä shamaanin kanssa keskustelisi. Ai niin, kysyin jo yhdeltä paikalliselta sacharunasta, mutta tulin vakuuttuneeksi siitä, että kysymys on lähinnä sadusta, joilla pelotellaan lapsia tai vastaavaa.
      Meidän retkueessa oli minun lisäkseni sveitsiläinen, brittejä ja amerikkalainen. Amerikkalaisiin törmäsin Exploramassa, sitten oli pari japanilaista, yksi ryhmä venäläisiä, kuten jo mainitsinkin. Nyt kun olen puhunut asiasta, niin aika moni suomalainenkin on käynyt Amazoniassa.

      Poista
  8. Yleensä milloin missäkin päin maailmaa kylteistä löytyy kyllä ruotsi, muttei suomea :D. Luonnon äänethän on kuin kaunista musiikkia. Välillä tosin niinkin kovaäänistä, että herkempää nukkujaa voisi häiritä, mutta itse kyllä pidän.

    VastaaPoista
  9. Huikean kuuloinen reissu, ja mitä upeita eläimiä. Tuolla olisi mielenkiintoista pistäytyä, olisi vähän vaihtelua Suomen jäniksiin ja variksiin. :) Luontokuvia olisi minustakin kiva nähdä, jos nappasitte niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea mun edeltävät Amazon-postaukseni, niin sieltä löytyy kuvia laajemmin ja sieltä löytyy myös se, että kamerani tuhoutui Exploramassa, minkä jälkeen minulla ei ole omia kuvia Amazonilta.

      Poista
  10. Haha, voi että - kyllä mulle kelpais joku söpö mustakarakara seuraajaksi :D Olisi kiva nähdä enemmän kuvia tuolta Amazonilta, kun kyseessä on itselleen kovin tuntematon paikka.. tosi harmi, kun kameras meni rikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tosi harmi! Nykyään olen jotenkin paranoidinen kameran kanssa.

      Poista
  11. Tiilinokkatukaani näyttää hienolta! Ei luonnossa tarvita mitään muita ääniä kuin niitä luonnon omia. Tosin mä saattaisin tarvita tuolla korvatulpat, kun nykyään ei enää pysty vetelemään sikeitä samalla tavalla kuin nuorempana ja veikkaan, että tuolla on aikamoinen meteli öisin. Aikamoista bongailua tuo viidakon keskellä eteneminen, taitaa käydä melkein työstä. Varmasti hieno reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka paikassa kuului äänekäs kurnutus, ääni taisi tulla elukasta nimeltä "giant gladiator frog" ja muista sammakoista ja sitten tietty etelään kuuluva laulukaskaitten sirinä. Aika yleinen yöääni oli pampanpöllönen. Pihapiirissä mekastivat lähinnä kasikit. Kasikit ovat kolonialaji, ne rakentavat taidokkaita, roikkuvia koripesiä ja sitten käyttävät kaikki aikansa naapureiden kanssa kinasteluun. Jotkut haikarat myös ääntelivät yöllä.

      Poista
  12. Tekstiä lukee tosi sujuvasti (tykkään sun tyylistä kirjoittaa), mutta aina uuden lintulajin kohdalla lukeminen stoppaa ihan seinään. :) Lintulajeja on pakko tavata tosi monta kertaa ennen kuin saan ne luettua. Joku toinenkin kommentoija sanoi kuvista, olisi tosiaan kiva nähdä myös maisemia näiltä teidän upeilta reissuilta!

    VastaaPoista
  13. Wau, tuo olisi kyllä huikea matkakohde. Siulta ainakin löytyy lintutietämystä! Taas opin paljon uutta. Ja oispa hienoa nähdä joskus haisunäätä! Nähdä, ei haistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne haisunäädät taitavat olla enemmän yöeläjiä, sillä en nähnyt yhtään elävänä liikenteessä Yhdysvalloissa. Sen sijaan näin niitä liiskaksi ajettuina teiden varsilla. Tai siis noin puolta mailia ennen ne jo haistaa.....

      Poista
  14. Mielenkiintoisia ja kauniita lintuja olet taas nähnyt! Hauska nähdä että kyltissä luki myös suomeksi tervetuloa, suomeksi kun ei yleensä nää mitään tekstiä. Uudessa-Seelannissa eräässä pienessä maorikylässä oli tietolappusia kylästä myös suomeksi, ja kyllähän sellainen piti ottaa englanninkielisen lapun ohella mukaan. Oli vielä hyvää suomea, ei mitään googlekäännettyä.

    VastaaPoista
  15. Äläs nyt, pieni kupponen Ayahuascaa, ja pääsy mytologian maailmaan on taattu : )

    Mä olen muuten jostain kuullut, että jos autolla osuu haisunäätään, maksaa auton puhdistaminen hajusta melkoisen tukun rahaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella, että maksaa. Toisaalta, parkkipaikalla ei tarvitse miettiä, minne sen auton jätti, eikä kukaan pysäköi lähelle.

      Poista
  16. Tuo yön hiljaisuus kun sähköt kytketään yöksi pois Afrikan useammankin tähden safarilodgeissa tuo kyllä telttakankaan läpi yön äänet joskus todella lähelle - vaikka virtahepojen ääntelyn!

    VastaaPoista
  17. Mahtavaa lintupongausta! Useat tirpat ovat siellä varmasti värikkäämpiä ja näyttävämpiä kuin Suomessa. Hiljaisuus - tai pelkästään luontoäänien synnyttämä äänimaailma - on kyllä usein syrjäseuduilla parasta. Itse olin juuri Portugalin maaseudulla, jossa ei aivan vieressä ollut ketään naapuria. Lähimpään kyläänkin oli useampi kilometri, joten mitään keinovaloja tai ihmisääniä ei näkynyt ja tähtitaivas keskellä yön hiljaisuutta oli hieno kokemus. Luontomatkailu on kyllä niin parasta! :) (kulkuritarinat.net)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sasse! Ja nyt minua on paremman puutteessa (lue: rahan puutteessa) ruvennut kiinnostamaan myös länsipalearktisen alueen (lue: Eurooppa, Maghreb, Lähi-Itä) luonto (lue: linnut). Esimerkiksi alueen tiaisista näkemättä minulla on enää yksi, balkanintiainen.

      Poista
  18. Mä en ole koskaan nähnyt haisunäätää. En haluaisi kyllä sen hyökkäyksen kohteeksi joutua. Mutta hitsi että noi linnut on upeita! Suomessa, tai siis Euroopassa linnut ei vois vähempää kiinnostaa, mutta Amazonille lähtisin mielellään bongailemaan.

    VastaaPoista
  19. Aika eksoottista törmätä tosiaan tervetuloa-kylttiin :D Komeita lintuja! Wau! En kyllä tosin tiedä linnuista paljoa mitään, mutta kyllä nuo enemmän huomiota meikäläisessä herättää kuin harakat ;) Voi haisunäätiä! :(

    VastaaPoista
  20. No on kyllä uskomatonta jos hajurauhaset poistetaan, että saadaan erikoinen lemmikki. Vois olla kyllä mun puolesta laitonta pitää.

    VastaaPoista
  21. Tosiaan on varmasti tuolta vaikea bongata noita lintuja, kun on vehreyttä edessä ja takana. Tuo yön pimeys olisi mielenkiintoinen kokea tuolla äänimaailmassa.

    VastaaPoista
  22. Tuollaisessa paikassa todellakin riittäisi luonto viihdykkeeksi. En kyllä itsekään olisi keksinyt, mistä shamaanille olisin ruvennut puhumaan :). Toi aurinkokurski on tosi upean näköinen!

    VastaaPoista
  23. Mä en ymmärrä mitään linnuista, mutta pikipuumuura, aamukurki ja tiilinokkatukaani, kuulostaa jo hauskalta. Miten toi bongaaminen tapahtuu, siis kuinka paljon pitää opiskella etukäteen, että ylipäätänsä saa tuollasesta linturetkestä jotain irti.

    VastaaPoista
  24. Kiva lukea itselleen näin tuntemattomista kohteista - etenkin kun ne on näin mielenkiintoisia! :)

    VastaaPoista
  25. tässä on kyllä reissu, jota itsellä ei tule varmaan koskaan tehtyä :-) sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla on kiva lukea jonkun muun kokemuksia. kuinka helposti tuolla saa eksoottisia tauteja? kuinka niitä vastaan tulee ja voi suojautua?

    VastaaPoista
  26. Nyt ollaan oltu kyllä kaukana paljon tallatuilta poluilta! Kuulostaa eksoottiselta, ja hienoja kohtaamisia eläinten kanssa on osunut matkaan :)

    VastaaPoista
  27. Yyh, vieläkin muistan kesältä -91 ku niitä haisunäädän raatoja oli tiellä. Se haju oli karmea. Mahtaa sun näkemällä yksilöllä olla tylsää ja yksinäistä jos ainoa lajinsa edustaja on noilla leveysasteilla.

    VastaaPoista
  28. Kivan näköisiä tipuja. Tonne ois kiva päästä itekin jossain vaiheessa elämää!

    VastaaPoista
  29. Näyttävän näköisiä lintuja! Luonnossa ei etenkään tuolla tropiikissa tosiaan ole yöaikaan mitenkään hiljaista, vaan aikamoista konserttia saa usein todistaa. Tuli mieleen kun Nicaraguassa yövyin metsämökissä, jonka pihapuskassa joku elukka piti niin kummallista ääntä, etten vielä tänäkään päivänä tiedä mikä ihme se oli. Jännää, että Amazonin eri puolilla on eri lajeja. Kai se on sitten niin leveä joki, että toimii tehokkaana esteenä.

    VastaaPoista
  30. Olisin voinut haluta sellaisen mustakarakaran seuraamaan matkantekoani. :D Myös hengenmiehen kanssa olisin voinut vaihtaa pari sanaa. :) Haisulista en ehkä niin piittaisi, mutta tosi kurjaa jos niitä ihminen itsekkyydessään leikkelee lemmikeiksi.

    VastaaPoista
  31. Rakastan viidakkoa, rakastan viidakon tuomaa viihdettä. Elukoita voisi vain seurata tuntikausia, joka hetki on oma suuri jännitysnäytelmänsä. Itse olen ollut Amazonilla lähinnä vain Ecuadorin reunamilla, mutta takaisin on päästävä.

    VastaaPoista