torstai 21. tammikuuta 2016

Amazonia: ACTS


Amazon Conservatory of Tropical Studies edusti sitä, mitä varten olin Amazoniin tullut. Olimme ainoa ryhmä täällä, eikä siellä näkynyt ulkopuolisiakaan. Se oli niin syvällä sademetsässä kuin vain pystyi helposti saavuttaen menemään. Me saavutimme sen helposti, mutta kaikki sinne tuotu on tullut kannettuna. Läheinen joentapainen, Sucusarin sivuhaara, oli kuulemma liian matala siihen, että tavaraa olisi voinut kuljettaa sitä pitkin.
ACTSilla oli suihkussa kylmä vesi, sähköä ei tietenkään ollut missään, joten suihku piti ottaa tilassa, joka oli lähes pimeä tai jonne mennessä piti kantaa lyhtyä.

Kaikkein odotetuin ACTSillä oli huikea canopy walkway eli latvuston riippusillat. Ne oli aikoinaan rakennuttanut eräs amerikkalainen luonnonsuojelija, jolla oli vähän samanlaiset ajatukset ihmisen tarpeellisuudesta maapallolla kuin Pentti Linkolalla. Kuvat eivät ole minun ottamiani, joten krediitit kuvaajille.


Kun minä olin riippusilloilla, olimme vuoden viimeinen ryhmä ja riippusiltaa reunustava verkko oli leväinen tai limainen ja lautapohja oli liukas kävellä. Satuin olemaan ryhmän toiseksi viimeinen ja riippusillan kapasiteetti on neljä ihmistä. Kun riippusillan toinen pää oli lehvästön suojassa, niin ei kyllä nähnyt, montako sillalla oli kerralla ja siksi päädyin kulkemaan siellä monta kertaa yksin. Kun yksin kulkee, niin se sekä heiluu sivusuunnassa että aaltoilee pitkittäissuunnassa sekoittaen askelrytmin. Siitä huolimatta myös Frank Hummel selvisi kameransa ja jalustansa kanssa tasanteelle, joka oli 35 metrin korkeudella metsän pohjasta. Tasanteella näkyi nuolimyrkkysammakko. Olin lukenut, että nuolimyrkkysammakot eivät oleskele puissa, mutta ilmeisesti se on paikkansapitämätöntä tietoa. 
Tasanne antoi hyvän näkymän yli koko sademetsän. Ainoa merkki ihmisen toiminnasta oli horisontissa oleva Explornapo, muuten samanalaista loputonta vihreää, vähän sumuista metsänpeittoa kuin mitä olin lentokoneesta nähnyt. Linnuista irtosi oitis amazoniansaku ja pari helmiselkähaukkaa. Ilmeisesti haukat olivat pesimäpuuhissa. Purppurakurkkukotinga oli erityisen upea, niin kuin kotingat useimmiten. 
Purppurakurkkukotinga
Kaikille tutut puna-arat lentelivät latvuston yllä. On vain niin, että puna-arat ovat tuttuja lähinnä televisiosta tai eläintarhasta, mutta harvempi niitä on päässyt luonnossa näkemään.
Puna-ara
Minuun kuitenkin suurimman vaikutuksen tekivät punaliivitukaanit, sekä lähellä olleiden mustavyöarakarien parvi. 
Mustavyöarakarit
Tukaaneilla on niin iso nokka, että niiden on vaikea lentää sen kanssa ylöspäin. Koostaan huolimatta nokka on erittäin kevyt. Vaikka tukaanit eivät olleet sademetsän näyttävimpiä lintuja, ne jotenkin viestivät sademetsän sielua paremmin kuin muut ja nimenomaan tukaanit saivat minut liikuttuneeksi. 

Valitettavasti tehokas aika ylhäällä oli vähäinen ja jouduimme laskeutumaan alas. Meitä oli vaivanneet hieman hikikärpäset ja Dave onnistui läiskäisemään yhden niistä hengiltä. Sen jälkeen kaikki kärpäset lensivät istumaan hänen päälleen, niin että hän oli niiden peittämä. Todennäköisesti tieteelle tuntematon kärpänen teki tieteelle tuntemattoman tempun. 

Sen sijaan me muut keskityimme katselemaan kultapäätanssijoiden soidinta. Tanssijoiden monimutkaiset esitykset ovat luonto-ohjelmien vakiokamaa. Tanssijat ovat näyttäviä itsessään ja niiden esitykset ovat vaikuttavia.Tietysti herää kysymys, miten ne onnistuvat kuvaamaan niitä niin hyvin. 

Terra-firmessä puut kasvavat isoiksi, tarkoittaen juuri tuota lavan 35 metriä ja kaatuilevat tämän tästä ja kaatuneita runkoja joutui ylittämään. Tällaisissa kasoissa tuppaa olemaan käärmeitä. Itse asiassa, me näimmekin käsivarren paksuisen käärmeen polun vieressä. Kuulemma se ei ollut myrkyllinen, pelkkä boa, mutta minua ei huvittanut ottaa asiasta selvää. 

Kuljimme pitkin puron laitaa, joka menee ACTSille ja siinä oli polun tukkeena sammaloitunut runko. Kun ylitin sitä, painoin kädellä runkoa, mutta sammaleen alla oli piilossa piikkejä. Nyt minun käteni oli ihan verillä. Paljon myöhemmin menimme taas samasta kohdasta ja tällä kertaa muistin tämän puun ja harppasin sen yli. No, säären etuosa osui puuhun ja nyt minulla oli säärikin verillä. 

Kuuntelimme tukaania puussa ja ilta rupesi pimenemään. Minulle oli sanottu, että Amazon oli turvallinen päiväsaikaan, mutta yöllä kaikki ötöt vasta lähtisivätkin liikkeelle. Lopulta ilta laskeutui niin nopeasti, että oli säkkipimeää ja rämmimme taskulamppujen kanssa pimeässä viidakossa. Minun lampussani oli jotain vikaa, sillä se himmeni ja sammui koko ajan. 

Lopulta tulimme ACTSiin ja sinne oli liejuinen rinne noustavana. Luonnollisesti rupesin liukumaan liejurinnettä alas. Kaveri sai minut vedettyä kädestä ylös, mutta rinne piti vetää nelin kontin ylös. Olin siis verille raavittu ja vielä yltä päätä liejussa. 

Kavereilla riitti intoa vielä lähteä etsimään yöhokkoa, joka sitten oli joskus pikkutunneilla löytynytkin, kun taas minä halusin jäädä ACTSiin keräämään voimia seuraavan päivän muuraretkeä varten. 

22 kommenttia:

  1. Amatsonia aika upea reissukohde ja nuo mustavyöarakarit aika mainioita. Noi riippusillat on aika pitkiä ja mutkittelevia verrattuna näihin kotoisiin Karhunkierroksen siltoihin.

    VastaaPoista
  2. Tuo on varmasti ollut aika ikimuistoinen reissu, ja varmasti siellä tuli nähtyä kaikenlaisia eksoottisia elukoita! Olen ollut tuollaisilla riippusiltakävelyillä sademetsässä Costa Ricassa, ja se oli kyllä hauskaa. Siellä vain oltiin aika lähellä sivistystä, toisin kuin tällä sinun Amatsonian-reissullasi. Matkasi kuulostaa myös jokseenkin rankalta kaikkine mudassa rämpimisineen. Pimeässä sademetsässä eteneminen voisi olla vähän pelottavaakin!

    VastaaPoista
  3. Mielettömän eksoottisen kuuloinen reissu ja upeita nuo linnut! Varmasti tekis hyvää mennä käymään noin erikoisessa paikassa ja olla erossa nykyajan mukavuuksista, mutta riippusillalle mua ei sais. Ne on mulle korkeenpaikankammosena ihan kamalan ahdistavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kammot on tarkoitettu voitettavaksi, se on yksi syy sille, miksi matkailen. Törmäsin korkean paikan kammoiseen Machu Picchulla. Itse taisin menettää pahemmat korkean paikan kammoni Kaliforniassa.

      Poista
  4. Nuo riippusillat on ihan uskomattoman hienon näköisiä! Toki nuo linnutkin on hienoja, mutta noissa silloissa on jotain melko valokuvauksellista kun ne kiikkuvat noin viidakon keskellä :D Kerran yhdet tuttavat oli nimenomaan yöllä kiertämässä jotain luonnonpuiston/viidakon tyylistä Malesiassa ja kuulosti meininki vähän turhan jännältä omaan makuuni. Oli paljon ötököitä, joku kissapetomainen otus ja kaikki palmunrungot täynnä piikkejä..Mistäs otat kiinni jos juurikin tuolla lailla jalka lipeää mudassa?
    Kiia/www.beentheredondet.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelisin pistosuojattuja hansikkaita. Tietysti minulla olisi paljonkin "hyviä" ideoita koskien vaatetusta, mutta oikeasti läkähdyttävä ekvatoriaalinen kuumuus tekee sen, ettei halua pitää yhtään ylimääräistä vaatekappaletta päällä.

      Poista
  5. Huh, taatusti huikea reissu! Multa jäisi kyllä tekemättä, sen verran mukavuudenhaluiseksi tässä on tultu iän karttuessa. Mutta onneksi on muita, jotka näitä reissuja tekee ja niistä voi sitten turvallisesti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavuudenhaluisille järjestetään Amazon-risteilyjä aluksilla, jotka ovat hieman parempi versio Suomenlinnan lautasta. Haittapuolena siinä on, ettei näe paljoa.

      Poista
  6. Vau, sankolistalla! Vaikka myrkkysammakot vähän pelottaa. Kuulostaa mielettömältä reissulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne ei kannata lähteä peläten. Minä en keskittynyt juurikaan näihin pelkoa aiheuttaviin asioihin mennessäni sinne, koska pelko vain sotkee asioita. Väkisinkin törmää esimerkiksi juttuihin tästä: https://en.wikipedia.org/wiki/Lonomia_obliqua , mutta en minä sitten nähnyt niitä yhtään. Nuolimyrkkysammakot ovat vaarallisia lähinnä nieltynä tai jos intiaanit ampuvat sinuun myrkkynuolia.

      Poista
  7. Hui mitä riippusiltoja. Korkeanpaikan kammoiselle olisi todella haaste! Osaan kuvitella kuinka värikäs luonto tuolla onkaan. Itse olin onnellinen Kuubassa, kun muutaman kerran näin kolibrin.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa kyllä ikimuistoiselta reissulta! Etenkin Davelle, mitäs meni tappamaan kärpäsen :D Hyi kamala! Purppurakurkkukotinga on kyllä kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Explornapossa sitten on vuorossa minun kärpäsentappamiskokemukseni. Ei ollut kiva.
      Suurin osa kotingoista on nättejä ja eksoottisia.

      Poista
  9. Jestas, mitä lintuja! Mielettömiä. Olin juuri kesällä Borneolla tuollaisella canopy-kävelyllä, mutta näiden kuvien perusteella sinulle osunut paljon siistimmät riippusillat!

    VastaaPoista
  10. Minun ensimmäinen kontakti kolibreihin oli Kaliforniassa. Puhun kolibreista lisää myöhemmin, yllättävästi Amazonian kolibrit kun olivat aika vaisuja.

    VastaaPoista
  11. Minulle on sademetsä riittänyt aina pieninä palasina, mutta kivan näköistä tuolla on. Ei välttämättä aina kivan tuntuista, kuumaa ja kosteaa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kivan tuntuista, kaksi viikkoa vaatteet märkinä ja kaikki hyönteissumutteet valuvat hien ja puista tippuvan veden mukana iholta oitis pois.

      Poista
  12. Kokemus on varmasti ollut hieno, ja linnuista kiinnostuneelle (ja niistä ymmärtäville varmati huikea. Sademetsä ja minä tuskin olisimme kovnikaan toimiva kombo...

    VastaaPoista
  13. Mahtavan kuuloinen reissu, mulla kokemukset sademetsistä on olleet lähinnä Karibian saarilla. Nuo kaikki upeat linnut olisi kiva päästä näkemään livenä.

    www.tanjanmatkassa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  14. Hurjalta kuulostava reissu. Jäisi ehkä minulta tekemättä. Mutta noi linnut on kyllä värikkyydessään niin hienoja!

    VastaaPoista
  15. Wau! Tällaiset paikat kiinnostaa aina. Tuonne olisi mahtavaa päästä! Ihan oikeaan sademetsään.

    VastaaPoista
  16. Olisipa hienoa nähdä aroja luonnossa, ja noita kaikkia muitakin eläimiä! Tukaanin olen joskus nähnytkin. Tuli mieleen, että ehkä tuo nuolimyrkkysammakko ei ollut lukenut sitä tekstiä, eikä tiennyt, missä sen kuuluu olla :D Varmasti kerrassaan hieno matka!!

    VastaaPoista