lauantai 31. lokakuuta 2015

Hiljaista ja meluisaa


Hanko-Karjaa -junassa herää jälleen kysymys, onko julkiset palvelut varta vasten tehty niin vastenmielisiksi, että on pakko käyttää yksityisiä. Toinen kysymys, mikä siinä junassa herää on pitääkö olla kuuro, ettei tulisi hulluksi. Jatkuvia kuulutuksia, mikä tuo mieleen Pietarin metron ja "plonk"-ääni, joka on kuin hirvikivääri laukeaisi korvan juuressa. Sen lisäksi ovien sulkeutumisääni on kuin liitu kirskuisi taulua vasten. Se pysähtyy myös Santalassa, mikä hyödyttää lähinnä vain sienestäjiä kontrastina siihen VR:n politiikkaan, että Suomessa pyritään maailman nopeimpiin juniin, jotka eivät pysähdy asemilla laisinkaan. Erityisesti tällä reissulla huomasin, ettei Mäntsälän Levannossa ole pysäkkiä. Sen sijaan suppilovahveroiden ja haaparouskujen takia pitää pysähtyä Santalan autiotalon pihaan.
Kohteenani oli Orimattilan Salusjärvellä oleva geokätköilijöiden tapaaminen Hallo! Geoween. Koko viikonloppuna ei kulje bussit tällä alueella, vaan sunnuntaina lähin kulkee Orimattilassa, epämiellyttävästi noin 13 kilometrin päässä.
Toinen kohteeni on Levannolla oleva Mara-laavu. Näiden välissä on noin 8½ kilometriä matkaa tietä myöten. Juna kulkee alueen läpi ja moottoritie, mutta mikään ei pysähdy siellä, viikonloppuna.

Ikävästi sattui satamaan vielä ja kun bussi tuli Mäntsälän keskustaan, satoi oikein rapsakasti. Päästyäni pysäkille Levannossa sade oli kuitenkin tauonnut. Laavulle oli 1½ kilometriä matkaa. Pidin huomaamattani aika tavalla kiirettä, koska halusin taittaa välin sateen lomassa. Se onnistui ja saavuin laavulle. Hämärsi huomattavasti, vaikka oli iltapäivä. Etsin käsiini kätkön ja kuittasin itselleni 33. laavun. Laavuhaasteeseen tarvitaan 50 laavua. Paistoin lisäksi makkaraa. Yksin ollessa on hyvä, kun kukaan ei arvostele sitä, että työnnän makkaran suoraan liekkeihin, enkä kiduta sitä hissukseen hiilloksella. Makkaran liekittäminen on samanlainen ruokamoka kuin kylmä Sake, joensuulainen kalakukko tai eestiläisen mustamakkaran syöminen Tammelan torilla Tapolan kioskin edessä. Jostain aina ilmaantuu eräjorma, joka sanoo, että makkaraa pitää kiduttaa hiljakseen hiilloksella, vaikka totta puhuen en pysty kertomaan näiden kahden makueroa.
Laavulla

Myös Mara-laavu on saanut kritiikkiä siitä, ettei se ole laavu lainkaan, vaan grillikota. Minäpä hifistelen vielä enemmän ja sanon, että se on keskiliesimaja. Lämmintä se ei pitänyt laisinkaan, koska oven alla oli 20 cm leveä rako. Nuotio oli vain makkaroita ja valoa varten. Lopulta en jaksanut pitää sitä valoa varten, vaan nautin täydellisestä ja harvinaisesta hiljaisuudesta ja pimeydestä. Tätä on maaseudun rauha!

Kuudelta tuli herätys, kun laavulle ilmaantui nainen koirineen. Koira oli tietysti innostunut, kun oli tuoreita hajujälkiä. Taskulampun kanssa eri suuntiin, muun muassa laavun oven raosta sohitellut nainen käski tiukasti koiraa. Tuli koiraa sääli. Myöhemmin ajattelin, että ehkäpä nainen oli peloissaan, kun tiesi, että koira oli saanut vainun tuoreista jäljistä laavulla ja pelkäsi, että siellä sisällä olisi jokin pahis. Tunsin siis sääliä naista kohtaan. 

Pikku hiljaa heräsin itsekin. Olin ihan gung-ho, eli kuten exä sanoi "pillu torvella" välimatkan kulkemisen suhteen. Taksit maksaisivat suunnillen yhtä paljon kuin reissu Savoon. Olin liikkeellä ennen auringon nousua, päivä kun ei tahdonnut mitenkään valjeta lokakuussa. 

Ensimmäisessä aivan mahdottomassa tien mutkassa lähti polku oikeaan suuntaan ja arvelin sen aivan oikein olevan oikaisu. Vähän matkan päässä olin katsonut samanlaisen oikaisun, mutta siihen olikin rakennettu aita. Onneksi pääsin aidan kolosta rymistelemään läpi. Mukavia pikkuteitä pääsin Hunttijärven rannalle, missä oli uimaranta, joka ei näin lokakuussa ollut kovinkaan kutsuva. Söyringintiellä vihelteli pyy metsikössä ja vähän ajan kuluttua harmaapäätikka huuteli. 

Näillä paikkeilla tie alitti sekä junaradan että moottoritien. Eikä täällä pysähdy mikään liikenne! 
Uusi kunta, uudet seikkailut. Grim reaper -hevonen

Salusjärvellä päätin taas oikaista. Metsä järven rannalla näytti olevan harvaa. Se johtui siitä, että se oli suota, mutta sen tajusin vasta ollessani siellä. Suo nielaisi toisen kenkäni. Sain sen kaivettua pois suosta. Loput tästä taipaleesta oli rääseikköä ja ojia. Sen jälkeen tulin mökkitielle, missä kottikärryä kuljettava mökkiläinen katsoi minua vähän oudosti. Seuraavaksi oikaisin soramontun halki. Salusjärvellä oli puissa pyrstötiaisia. 


Arkun sovitusta


Saavuin leirikeskukselle. Lyhyen odotuksen jälkeen tuli paikalle muitakin ja pääsin sisälle. Olin taas hikoillut vaatteeni kylmiksi. Pääosan ajan juhlallisuuksista viihdyin makuusalissa, kun kuulin kolmatta kertaa laulettavan karaokessa "mielinmäärin kahvia ja tupakkaa". Se jotenkin huvittaa minua, kun en juo kahvia enkä polta tupakkaa. Vaivauduin käymään vain eräällä lähellä olevalla kätköllä ja saunassa. Oli kuitenkin liian kylmää käydä uimassa, jo pelkkä laituri sai jalkapohjat palelemaan. Joka tapauksessa, sain Orimattilan kunnaksi, josta olen löytänyt kätkön.  
Makuutilassa nukahtaessani pari kävi suhdekeskustelua: "Sääntökirjaan tulee lisäys, että silmien muljauttelu on kielletty!" Olin kerrankin onnellinen ihan sinkkuna. Saan muljautella silmiäni, minua ei koske sääntökirjat eikä makkaranpaiston ohjeet! Karaoke loppui neljän maissa aamuyöllä, sen jälkeen sain muutaman tunnin nukuttuakin. Mikä kontrasti edellisen yön hiljaisuudelle!

Aamulla pummasin itselleni kyydin Hyvinkäälle. Hyvinkäällä sain logattua rautatieasemahaasteen purkin, johon pitää löytää 50 kätköä rautatieasemilta Suomessa. Muutama vielä puuttui, esimerkiksi Hyvinkään Hanko-radan asema eli museoasema. Jäinpä siis sinne. 

Ilma oli tihkuista, mutta yllätyksekseni asema oli auki. Siellä esiteltiin interrailia. En ole koskaan reilannut, koskapa minua ei kauheasti ole Eurooppa kiinnostanut, kun sitä olin jo lapsena nähnyt tarpeeksi. Eurooppa on kesy kuin vauvan pesusieni ja suurin intohimo Euroopassa on pullot, joista tulee joko punaista homeen makuista litkua tai vaaleaa homeen makuista litkua. 


Tuollainen elämä ei ole minullekaan tavatonta

Hieno graffiti, mutta miksi noin paljon roskaamista?

VR:n vanhan hyvän ajan asemakahvila

Hanko-radan aseman kätkö sen sijaan vaati vähän ryömimistä, mutta sain sen käsiini. Ei ole kauhean mukava ryömiskellä lokakuun kylmässä ja sateessa. 

Hyvinkäältä sitten Helsinkiin. Juna oli paljon hiljaisempi kuin Hangon juna ja siellä kuulutettiin esimerkiksi kaksi asemaa kerralla ja vain kahdella kielellä.

Helsingissä söin ruokaa ja etsiydyin kirjasto kymppiin.

Kirjasto kympissä oli ankan jäljet lattiassa. Sanoin iloisesti "kwack" joka askeleella. 
Kirjasto10:n suvanto. Siellä on tarkoitus olla, niin kuin kirjastossa, eli hiljaa
Kirjastossa oli hiljainen paikka, "Suvanto". Aikoinaan, kun minä elin pahassa Kekkosslovakiassa, niin silloin koko kirjasto oli hiljainen paikka. Keksintö on sinällään hyvä, mutta se ei toimi. Se on kuin ravintolassa olisi koppi tupakoimattomille. Paljon kivempi olisi, jos kirjastossa olisi oma huone meluajille ja kaikkialla muualla olisi hiljaista. Suvanto ei ollut meluton paikka, vaan muusta kirjastosta kantautui sinne melua. Sitä paitsi tummempi väki kävi latailemassa siellä kännyköitään ja puhui samalla. Siellä soi jopa sinne unohtunut kännykkä. Mitäpä, jos kirjastossa olisi lataushuone kännyköille.

Illalla siirryin Y-junalla Karjaalle. Myös Y-juna oli hiljainen. Nythän ollaan lopettamassa Y-juna, joka käy sellaisissa paikoissa kuin Siuntio ja Inkoo. Sen sijaan suppilovahveroiden ja kangastattien takia pitää pysähtyä Santalassa.

Rupeaa olemaan vuoden ulkona yöpymiset pulkassa. Teltassa kaksi yötä Maarianhaminassa, yksi Kökarissa, kaksi Hauholla = viisi yötä, laavulla Yläneellä, Marttilassa, Lahdessa ja kahdesti Mäntsälässä = viisi yötä. 

27 kommenttia:

  1. Yö laavulla ja makkaran paistamista notskilla! Kuulostaa luksukselta :) Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni luonnon helmassa yöpymisen suhteen, ihan muutamaan vuoteen ei ole tullut Suomessa yövyttyä teltassa, saati laavulla.

    Kirjastoista oon samaa mieltä, niissä tuntuu nykyään olevan standardi että pieni metelöinti ei häiritse ketään.

    VastaaPoista
  2. Raikkaassa ulkoilmassa nukkuu kyllä parhaat yöunet! Kiitettävä suoritus, että olet vielä tähän aikaan vuodesta laavulla yöpynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on facebookissa kannustettu kokeilemaan talviyöpymistä. Saa nyt nähdä, jossain kohdin talvea mua kuitenkin rupeaa potuttamaan se, että joudun olemaan sisällä. Minua myös vaivaa näin hirsimökin kokoisena, että talvivaatevalikoima minulle on kovin suppea ja kallis, etenkin jos puhutaan eräkelpoisista asusteista.

      Poista
    2. Talvella tosiaan kunnon varusteet ratkaisee sen tarkeneeko vai ei, itse palelen jo kesällä vaillinaisilla varusteilla. Kurkkaa Elloksen Áhhka-ulkoiluvaatteita. Niissä on mukavasti kokoja ja monta eri tasoa lämmön,-, kosteuden- ja tuulenpitävyyden suhteen. Normaalihintaisena voivat tuntua kalliilta, mutta Elloksessa on jatkuvasti tarjouskoodeja ja viimeistään alen alkaessa kannattaa olla kärppänä paikalla. Meillä on käytössä useita Áhhka-vaatteita ja ollaan oltu niihin tyytyväisiä. http://www.ellos.fi/ahkka/naiset/paallysvaatteet

      Poista
  3. VR:n kuulutukset ottaa päähän sillon, jos junassa yrittää nukkua. Sama homma busseissa ja niiden syttyvissä sisävaloissa aina, kun bussi pysähtyy.

    Kirjastoissa ärsyttää kaikki meteli, mua ihan nolottaa jos vaikka puhelin piippaa kirjastossa ollessani.. Lapsena mulle ainakin opetettiin, että kirjastossa ollaan hipihiljaa ja puhutaan kuiskaten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisävaloja tai esimerkiksi dormiöitä varten mä olen hankkinut silmälaput.

      Poista
  4. Olipas taas pari hauskaa vertausta asioihin :-D Hyvinkään rautatiemuseossa tuli itsekin käytyä pari kuukautta takaperin, mielenkiintoinen paikka vanhoine vetureineen. Eli tunnistin heti telttakuvan :-)

    VastaaPoista
  5. Tuo junan "plonk"-ääni on kyllä todella ärsyttävä :D

    Ihmettelen tuota kirjastokulttuurin muutosta myös. Silloin, kun olin lapsi, kirjastossa piti olla hipihiljaa. Tuntuu ihan järjettömältä, että siellä on erikseen hiljainen huone...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että Hangon junan kuulutuksen volyymiä on nyt laskettu suunnilleen puoleen entisestä. Ilmeisesti joku muukin on valittanut kuin minä.

      Poista
  6. Näissä sun postauksissa pääsee aina tutustumaan erilaisiin paikkoihin, ei mitään perusmatkablogikamaa :D Tuo kirjastohomma jäi mietityttämään, sillä mun muistikuvissa kirjastossa piti olla hipihiljaa tai heti tuli kiukkuinen kirjastotäti mulkoilemaan. Mihin tämä maailma on menossa? :) Niin ja täytyy muuten myöntää, että mulle tuo Euroopan matkailukin sopii, sillä pidän sekä viinistä että homejuustosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen sellainen nirppanenä, etten lähde Alanyaan enkä Barcelonaan enkä minnekään, minne joku muu menee, olen mielummin ilman. Tänään mietin, että jos vaakakupissa olisi 10 kertaa reissu Thaimaahan ja yksi reissu Sao Tome & Principeen, niin kumman valitsisin, Minulle valinta on päivänselvä. "Ei tarvitse tapella aurinkotuoleista", kuten kerran totesin Iquitosissa.
      Jos minä en sitten pääse vaikkapa Sao Tome & Principeen, seikkailen sitten Härmässä.

      Poista
    2. En ole koskaan kuullut kenenkään muun, paitsi itseni, sanovan haluavansa São Toméen ja Principeen! Olin siellä vuosi sitten, ja sen on aivan huikea paikka! Mihinkään en kaipaa niin takaisin kuin sinne! Blogissa on useita juttuja.

      Minua nauratti jutussasi teltta sisällä. Noin minäkin voisin telttailla. :)

      Poista
  7. Olipa aikamoinen seikkailu! :D Itsekin muutaman geokätkön olen silloin tällöin etsinyt, mutta en ole vielä tuolla levelillä ;) VAU! Tuo laavussa nukkuminen kuulostaa kivalta ja olisi kiva joskus laavussa yöpyä. Pärjääkö siellä syksylläkin vilutta makuupussin kanssa?
    -Titta /IKILOMALLA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On huomattava, että minä olen armoton vilukissa ja kun tulin Etelä-Amerikasta, nukuin koko seuraavan talven ja itse asiassa kaksi seuraavaa vuotta lämpöpatterissa kiinni. Minä olen myös kiskonut Los Angelesissa villapaidan päälleni.
      Makuupussissa kun on asteita miinus kolmeenkymmeneen asti, niin kyllä minä pystyin yöpymään noin plus kahdeksassa sen kanssa. Ehkä pystyn yöpymään vielä kylmemmässä ilman hypotermiaa, asiaa pitää kokeilla.

      Poista
  8. Tosi kivoja kuvia! Ja yö laavussa kuulostaa tosi kivalta vaikken mikään retkeilijä oikein olekkaan. Australiassa nukuin pari yötä tähtien alla, mikä oli ihan mukavaa. Tosin siellä oli talvi silloin ja yölämpötila nollan tuntumassa.

    VastaaPoista
  9. Kuulostaa tosirakkaudelta kun täytyy olla sääntökirja :D Minäkin muistan kirjastojen ennen olleen todella hiljaisia paikkoja, ei ilmeisesti sitten enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme luottamus siihen, että parisuhde on sellaisessa kunnossa, että hän voi yksipuolisella ilmoituksella lisäillä sääntöjä sääntökirjaan.

      Poista
  10. No jopas oli taas seikkailua kerrakseen :D Ja komppaamme kyllä edellisiä sen suhteen että tuleepahan sun blogin kautta käytyä sellaisissa paikoissa mihin ei itse edes osaisi eksyä!

    VastaaPoista
  11. Edelleen melko extremeä meikäläisen näkökulmasta. Hangossa juuri mietinkin hetken, että kulkeekohan tänne vielä matkustajajuna, mutta ilmeisesti kulkee. Me kun olemme tulleet kaupunkiin aina joko veneellä tai autolla, niin emme tiedä tätäkään julkisesta liikenteestä :-)

    VastaaPoista
  12. Tota metsässä retkeilyä täällä reissussa Suomesta eniten kaipaan. Täällä muuten junat on nopeita, välillä niin nopeita, etä korvat on koko ajan lukossa. Mutta on nämä luotijunat myös pirun kalliita. Mutta matkustan silti. Ensi viikonloppuna toiselle laidalle Espanjaa (tietysti meren annalle) parissa tunnissa täältä keskeltä.

    VastaaPoista
  13. Yö laavulla, mikäs sen mukavampaa. Rohkea olet, kun teet sen vielä yksin. Me olimme ystävien kanssa Herrankukkaron (Rymättylässä) ryssän laavulla yksi syksyinen kirpakka yö. Tähtitaivas aivan mahtava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rymättylässä en ole vielä ollut laavulla. Laavulla on useimmiten ihan kiva olla tähän aikaan vuodesta, jos ei ole liian kylmä. Kesällä tiput melskaavat hereille jo aamuyöstä.

      Minulla oli mahtava tähtitaivaskokemus, kun olin kerran telttailemassa Santahaminan Eteläkärjessä. Minulla oli tuolloin lupa sinne ja olin muutamana yönä telttailemassa. Liian harvoin kuitenkin.

      Rohkeuden on maininnut muutama. Kun joutuu kuolemaan joka tapauksessa, niin reissulla tai erällä kuoleminen on varmasti miellyttävin tapa.

      Poista
  14. Toisaalta ehkä tuo 10kirjasto ei ole niin perinteinen, tai, kun se on niin pienikin. Tuota hiljaista huonetta en ole kyllä siellä nähnyt.

    VastaaPoista
  15. VR on kyllä aivan mahdoton kuulutuksissa. Nyt viimeksi Oulun yöjunassa onneksi ei kuulutettu joka maitolaituria. Juna kilisee ja kolisee muutenkin ihan riittävästi.

    VastaaPoista
  16. Notskilla istuminen on kyllä parasta. Makkaroita en ole vuosiin syönyt, mutta kyllä siinä vaan oli eroa, että kuinka sen valmisti. Jää helposti sisältä vielä kylmäksi, vaikka päältä jo ihan kärtsä. Toisaalta, jotkut tykkää myös kylmästä makkarasta, että makuasioita nää! :-D

    VastaaPoista
  17. Siitä on aikaa kun olen ulkona yöpynyt, pitäiskin suunnitella joku metsäretki. Maaseudun rauha ja makkaran paisto nuotiolla on rentouttavaa :)

    VastaaPoista
  18. Kerroit hauskasti makkaranpaistosta, siitä että sait kerrankin paistaa suoraan liekeissä kenenkään puuttumatta asiaan. Erätaidot on kyllä sellainen hieman tulenarka-aihe: ihmiset jotka kokevat olevansa erähenkisiä tuppaavat aina neuvomaan muita. Olen huomannut lyhyellä eränkävijä urallani (kerran vaeltamassa ja kesäisin pari kuukautta mökillä), että kunnon eräjormien mielestä asiat voidaan tehdä oikein vain yhdellä tavoin. Hienoa, kyllä et yksin naisena sekkailit tuolla metsän keskellä! Itseäni niin ärsyttää, kun luonto ja eränkäynti nähdään usein niin miehisenä temmellyskenttänä :)

    VastaaPoista